Unohtui tuossa edellisessä päivityksessä kertoa Remun viikon takaisesta varsin walesimaisesta tempauksesta. Jätkä nimittäin maisteli ksylitolipastilleja, vaikka sillä ei ole tapana koskaan varastaa ylipäätään mitään ruokaa (paitsi Tipiltä).
Tulin illalla treeneistä Tipin kanssa ja jätin treenikassin ja oman kassini eteisen lattialle ennen kuin menin pesemään Tipiä. Ja huom., muistin antaa Remulle namin. Remuhan on sitä mieltä, että kun hän ei ole päässyt treeneihin, kuuluu hänelle antaa kaikki loput namit. No, herra siis sai naminsa. Tästä huolimatta jätkä ratsasi mun kassin ja innostui maistelemaan lakritsinmakuisia Läkeröl Dents -pastilleja. Kuulin kyllä, että se siellä jotain touhusi, mutta Remu ei ole koskaan ennen osoittanut mielenkiintoa karkkeja tai vastaavia kohtaan, joten ajattelin sen vaan penkovan treenikassia lisänamien toivossa. Mutta ksylitolipastillirasian sisällönhän jätkä olikin levittänyt lattialle. Kyllä pelästyin!
Tiesin, että aski ei ollut täysi, mutta en muistanut, paljonko siitä oli syöty. Yritin oksettaa suolalla, mutta se ei tepsinyt. Onneksi meillä oli kotona lääkehiilijauhetta. Vettä siis sekaan ja sitä sekä runsaasti hunajaa kuonosta sisään. Hunajaa syötin loppujen lopuksi parin tunnin aikana puoli purkkia ja lisäksi ruokaa päälle. Ei siis ihme, että jätkä lopulta oksensi (sille meidän ainoalle vaalealle matolle) kahden ja puolen tunnin päästä. Mitään myrkytysoireita ei onneksi tullut, liekö sitten hiili-hunaja -hoito tepsinyt tai sitten Remu ei oikeasti syönyt pastilleja ainakaan montaa (lattialla olevat olivat kyllä sen verran märkiä, että oli niitä imeskelty).
Mutta mitä tästä taas opimme: älä jätä mitään kassia lattialle, äläkä luota siihen, että ei se ennenkään ole tehnyt..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti