Vanhoja hyviä uutisia sekä uusia ja vanhoja huonoja uutisia

Joulu oli ja meni. Koirat sai runsaasti herkkulahjoja, mutta Remu olisi ehdottomasti halunnut pienen pehmokoiran bling-bling -käsilaukussa. Tai edes sen käsilaukun, kun se taisi olla pehmokoiraa enemmän mieleen. Harmi, kun en saanut kuvaa, missä jätkä kantaa laukkua. Remu osallistui myös Laurin muidenkin pakettien avaamiseen.

Mutta sitten niitä uusia huonoja uutisia. Ei mennyt koko joulunaika hyvin. Olimme anoppilasssa joulupäivänä ja lähdin illalla ennen kotiinlähtöä koirien kanssa lenkille. Kesken lenkin Remu alkoi yhtäkkiä ontumaan. Eikä mitenkään pienesti, vaan ihan kolmella jalalla konkkasi. Ja tietenkin juuri sitä jalkaa, mihin selkä aina oireilee, joten mitään muuta vaihtoehtoa en siinä edes miettinyt. No, kotona sitten pesin koirien tassuja ja huomasin silloin Remun tassussa tikun. Ei se mikään iso tikku ollut, mutta kyllä siitä reikä jäi tassuun, kun nyppäsin sen pois. Remu ravisteli ja kieritteli tosi paljon sisällä ja hetken näytti, että ontuminen olisi loppunut. Mutta myöhemmin illalla Remu ei sitten astunut sille jalalle enää ollenkaan. Itkuhan siinä jo tuli, että tässäkö tämä nyt on ja kuinka pitkä kuntoutusaika on edessä, jos kuntoutuu. Aamulla jätkä oli kuitenkin jo ihan suht ok. Pientä keventämistä, mutta ei mitään varsinaista hyppyhaluttomuutta (en siis ole hyppyyttänyt, mutta en myöskään kieltänyt sohvalle tulemista) tms. Ja edelleen Remu mielestäni keventää hieman tuota yhtä jalkaa, mutta toisaalta menee lenkillä kyllä ihan reippaasti ja välillä leikkii pallolla sisällä tms. Että tiedä nyt sitten, oliko syynä tikku vai selkä. Remu ja Tip törmäili toisiinsa pariinkin kertaan ennen joulua, jätkä juoksi hullunlailla metsässä aatonaattona ja anoppilassa kiipeili rappusia yläkertaan useampaan kertaan. Kaikki sellaista ei, ei, ei -kamaa selkävaivaiselle. Mutta eihän tuonut ihan huonolta näytä, mutta näytti jo välillä taas hyvältä.. Osteopaatille on aika tilauksessa asap ja aika hoitanee lopun, jos hoitaa.

Piristykseksi kertaus harrastusvuodesta eli vanhat hyvät uutiset. Tipillähän oli aivan mahtava vuosi varsinkin tokossa, sillä vuosi sitten kisasimme vielä AVOssa ja ylempien luokkien liikkeet olivat täysin raakileita. Osan treenaamista emme olleet edes aloittaneet. Voittaja osoittautui meille kaiken vaikeimmaksi luokaksi, sillä ykköstulos tuli vasta viidennestä kokeesta. Vaihtelevia pikkuvirheitä ja epäonnistunut tunnari rokottivat pisteitä. Elokuun alussa kisasimme ekan kerran EVL:ssä ja saimme ihan kivan kakkostuloksen. Noin viikko sen jälkeen tuli ensimmäinen ykkönen, siitä kahden viikon päästä toinen ja viikko sen jälkeen kolmas upealla tuloksella EVL1 295 p. KP, TK4 ja luokkavoitto! Seuraavalla viikolla kisasimme vielä kerran ja sieltä myös ykkönen kuten valiolle sopiikin.

Agilitykisaurakin aloitettiin alkukesästä. Nollat oli monesti lähellä ja sellaisia apua kuinka kamalaa -ratoja tuli tosi tosi harvoin. Vitosia kerättiin jo aika kasa ennen kuin nollat tulivat peräkkäisissä kisoissa. Ensin tuplanollavoitto lokakuun lopussa ja seuraavista kisoista marraskuun puolivälissä kolmas nollavoitto ja siirto kakkosiin. Kakkosissa on nyt kisattu neljä ihan kohtalaisesti mennyttä starttia. Oli se nollakin jo taas lähellä.. Tip on oikeastaan aika masentava agilitykoira, se kun tekee juuri täsmälleen niin kuin ohjaan ;-)

Muutakin ehdittiin. Huhtikuussa Tip kävi elämänsä ekassa ja erittäin todennäköisesti myös viimeisessä näyttelyssä saamassa H:n. Toukokuussa Tip suoritti MH-kuvauksen erittäin kivasti ja helposti ampumista lukuun ottamatta. Syksyllä oli vihdoin käyttäytymiskokeen vuoro ja sekin läpäistiin, joten Tip saa nyt käyttää BH-titteliä ja osallistua PK-kokeisiin.

Ei huono vuosi ollenkaan ja koirakin on vasta 2,5 vuotias. Ja mielestäni kohtuullisesti on treenattu, varsinkin agilitya.

Remu kävi kerran tokokokeessa ja sai AVO3 -tuloksen. Treenailtu on kyllä enemmän tai vähemmän kaikenlaista ja jätkän tokomotivaatiokin on löydetty. Mutta pääasiassa Remu hoitaa vahtikoiran ja sohvanlämmittäjän virkaa. Ja on siinä kyllä oikein pätevä.

Huonoimpiin uutisiin kuului ehdottomasti se, että maaliskuun lopussa jouduimme sanomaan hyvästit Sanille. Sanin kanssa ehdittiin kokea paljon lähes 14 vuoden aikana niin harrastus- kuin kotirintamalla.


Mitä sitten ensi vuonna?

Hukkasin hetkeksi tokomotivaation Tipin valioitumisen jälkeen. On me kuitenkin koko syksy sitäkin treenattu ja tunnari alkaa olla nyt aikas hienolla mallilla. Pikkuisen olen miettinyt, että josko sitä ottaisi tavoitteeksi ensi kesän SM-kisat, kun olisi se varmasti hieno kokemus ja ovat nyt kohtuullisen matkan päässäkin. Katsellaan.. Pitäisi vaan alkaa hiomaan ja hinkkaamaan liikkeitä. Nyt me on harjoiteltu aika paljon häiriöiden sietoa ja varioitu liikkeitä, että pysyy koiralla korvat auki. Kyllähän koira kannattaa ensin kisata valioksi ja sen jälkeen aloittaa perushäiriöharjoitukset lentävine leluineen yms. :-D

Agilityssa kisatavoitteena on nousta kolmosiin. Ohjauksellisia tavoitteita on aika kasa..

Ensi kesänä toivottavasti päästäisiin Tipin kanssa lampaillekin useamman kerran. Se vain on hankala laji siitä, että harjoittelupaikkoja on tosi harvassa ja pitäisi tuntea oikeat ihmiset. Mutta josko sitä muutaman kerran varaisi treeniajan johonkin noista koulutuspaikoista ja jos sitten pääsisi pari kertaa johonkin muuallekin. Tämä on kuitenkin sellainen laji, johon Tipillä olisi lahjoja ja erittäin mielenkiintoista muutenkin.

Ja jos vaikka vähän sitä rally-tokoakin tekisi molempien kanssa. Olen jo molemmille opettanut jotain perusjuttuja. Yllättäen Remun on ollut helpompi oppia mm. eteenistuminen. Tipillä on ehkä vähän turhankin vahva perusasento tähän lajiin.. Tipin kanssa voisi vaikka käydä kisoissakin, jos niitä alkaa lajin virallistamisen jälkeen olla lähiseudulla.

Remun kanssa mennään tilanteen mukaan. Minkäänlaisia koetavoitteita ei enää aseteta, ei edes sitä yhtä tokokoekäyntiä vuodessa. Tämän päätin jo viime vuoden kokeen jälkeen. Koska mä en suoraan sanottuna uskalla treenata Remun kanssa täysillä ja kaikkea - kuten hyppyä - kunnolla, niin en mä sitä kokeeseenkaan vie. Tunnari ja ehkä ohjattu nouto on kuitenkin treenilistalla ja rallytokoa ja temppuja ja jäljestystä ja hyvää mieltä :)