Hiirijahtia ja agilitya

Suuri Metsästyskoira Sani aloitti jahdin heti metsästyskauden avauspäivänä. Raahasin vastahakoisen neidin puoliväkisin lenkille (okei, kuka hullu nyt lähtisikään lenkille juuri kun ruoka on laitettu kuppiin odottamaan). Takaisin tullessa Sanille oli ilmeisesti tullut jo aivan huutava nälkä, sillä yhtäkkiä se hyppäsi ojaan ja saman tien takaisin tielle. Hiiren häntä roikkuen suupielestä.. Ja jollen olisi vaatinut koiraa luopumaan saaliistaan, niin olisi kyllä mennyt myös kurkusta alas. Kävi kyllä niin näppärästi, että hieman tulee mieleen, että onkohan neiti harjoitellut hommaa useinkin.. Pupujahtia odotellessa hiirilläkin voi siis harjoitella. Ainakin jos on kova nälkä ;-)

Reemun kanssa käytiin korkkaamassa kakkosten kisat Valkeakoskella eilen. Meillä oli kaksi starttia Johanna Wütrichin tuomaroimana. Kivoja ratoja, meidän suoritukset vaan eivät olleet kovin häävit. Ekan radan pilaaminen menee Remun piikkiin, toinen mun. Ekalla jätkä varasti lähdöstä ja eka rima tippui siinä hässäkässä. Oli kuulemma kauniisti hiipinyt ja kytännyt, että sanooko toi mitään. No sehän on wannabe-bordercollie ;-) Tarinan opetus numero 1: älä jätä koiraa selän taakse lähdössä kisoissa, vaikka se treeneissä onnistuukin. No, sitten päästiin neljännelle esteelle, joka oli A. Jätkä loikkasi A:lta alas ilman ajatustakaan pysähtymisestä. Otti kyllä kontaktin, eikä karannut eteenpäin väärälle (eikä oikeallekaan) esteelle. Mutta olin päättänyt etukäteen, että nyt pienetkin sikailut pois, että saadaan sama ote kisaradoille, mitä treeneissäkin on, joten A uusiksi, kaunis pysähdys kunnon odottamisen kanssa, kehut ja suorinta tietä ulos kehästä.

Tokalla radalla jätin koiran aika kauas ekasta hypystä ajatellen, että vaikka se vähän nousisikin ja tulisi eteenpäin, niin pystyn vielä kieltämään ja käskemään uudelleen istumaan. No, tämä ei ollut hyvä idea. Reemunen kun otti askeleen ja hyppäsi ilman mitään toivoakaan, että eka rima pysyisi ylhäällä hypättäessä siltä matkalta ilman vauhtia.. Tarinan opetus numero 2: älä jätä koiraa liian kauaksi ekasta hypystä. Keppien sisäänmenoon oli turhan paljon vauhtia putkesta tultaessa, eikä jarrut toimineet tarpeeksi nopeasti. Sisäänmenokulma olisi ollut hyvä, mutta mun olisi pitänyt tajuta olla himmaamassa koiran vauhtia heti putken suulla. Loput 10 virhepistettä tuli sitten rimoista, kun joku huitoi.. Käsi alas, koira alas. Näin se vaan menee. Eli tarinan opetus numero 3: älä hosu äläkä huido. Tuloksena siis 20vp, sijoitusta en tullut katsoneeksi. Jälkimmäisellä radalla kontaktit - tosin keinua lukuunottamatta - olivat hienot, erityisesti puomin oli varma ja napakka.

No niin, jos ensi lauantaina muistan nämä kolme asiaa: koiraa ei saa jättää lähdössä selän taakse, eikä liian kauaksi ekasta esteestä, enkä minä saa huitoa ja hosua, niin tulokset varmasti parantuvat. Ja keskiviikkona kertaamme kontakteja.

Kaikista parhain ja nopein

Kaikista parhain ja nopein ja hienoin ;-) agiliitokoira Remu-Eemeli nousi tänään kakkosiin kolmannen nollavoiton myötä. Ensimmäinen tuli vasta reilu kaksi viikkoa sitten, toinen tasan kaksi viikkoa sitten ja kolmas nyt sitten tänään oman seuran kisoissa kotikentällä. Tuomarina oli Sisko Pulkkinen. Ihanneaika oli 52s, jonka alitimme reilusti ajan ollessa 36,85s eli aikavirhettä -15,15. Alussa tuli turhan pitkä kaarros kakkoselta kolmoselle (n.90 asteen kulma) ja keinulla - tai oikeastaan sen jälkeen - meni aikaa, kun en ollut varma tuliko lentokeinu vai ei (jonka olisin korjannut, jos olisi ollut), hieman siinä pyörittiin, mutta jatkettiin kuitenkin virheettä. Loppurata menikin oikein hyvin, puomin ja A:n kontaktit olivat upeat, eikä pienintä ajatuksen poikastakaan väärälle esteelle. Kummallakaan.

Tämän vuoden tavoite agilityn osalta on nyt sitten täytetty. Se kävi oikeastaan nopeammin ja helpommin kuin odotin. Pitäisiköhän sitä heittäytyä ahneeksi ja asettaa vielä uusi tavoite? Kisoja kun vielä riittää tälle syksylle. Ehkäpä yksi luvanolla kakkosista? Tai kaksi? Tai.. No, ainakin aiomme keskittyä treenaamaan keinua, koska vaikka siltä ei ole virheitä tullut, niin nykyinen suoritustapa ei ole mitenkään hyvä. Ensi viikonloppuna päästään heti kokeilemaan, kuinka kakkosen radat meiltä sujuvat.

Lyhyttäkin lyhyempi kisaraportti

Eilisistä kisoista ei sen enempää kommentoitavaa ole kuin, että tiedetään taas mitä tullaan treenaamaan.. Ja heti tänään. Lauantaina sitten kisoihin kotikentälle.

Toinen nollavoitto ja kolmaskin nolla hilkulla

Tänään kisasimme Orivedellä kaksi starttia, molemmat taas agilityratoja. Tuomarina oli Johanna Wütrich, jonka radoista olen ennenkin tykännyt. Molemmat radat olivat tänään varsin suoraviivaisia ja hyviä ykkösen ratoja. Ekalta radalta meille tuli taas sellainen melkein-nolla. A:n jälkeen oli suorassa linjassa pituus ja putki. Jätkä hyppäsi pituuden huonosti ja hipaisi vikaa pituuden palikkaa, ja koska meillä ei näissä ole koskaan tuuria, niin tottakai se kaatui. Ehkä hieman hätäilin A:lta lähdön kanssa, olisi vain pitänyt lähettää eteenpäin ja seurata itse perässä, kun ehtii ;-) Loppusuoralla olleelta puomilta jätkä päätti sitten lähteä tervehtimään tuomaria, ottaen kuitenkin kiltisti ensin alastulokontaktin. Onhan me tietty joskus kerran tai kaksi oltu ko. tuomarin pitämässä koulutuksessa, että onhan se toki tuttu juu..

Tokat radat on meillä tosiaan ollu hieman ongelmana, mutta ei tänään pahasti. Vaikkakin täytyy tunnustaa, että ehkä radan suoraviivaisuus oli se, mikä meidät pelasti, koska en kyllä voi sanoa koiran olleen 100% käsissä radan alussa. Nopea ja ennen kaikkea oikea rata kuitenkin, ja näyttikin kuulemma hyvältä :-)

Kaiken kaikkiaan olen tämän päivän suorituksiin todella tyytyväinen. Kokonaisuutena ehdottomasti meidän tähän asti paras kisapäivä. Ja Remulla oli superkivaa, kun agilityn lisäksi pääsi vielä leikkimään Ronja-kaverin kanssa.

1/3 saavutettu!

Eli tulihan se sieltä se eka nolla :D ja vielä komeasti voitolla 46 koirakon luokassa. Tosin onneksi suorituksesta ei jaeta tyylipisteitä tässä lajissa.. Video saattaapi mahdollisesti ilmestyä tänne jossain vaiheessa, joten siitä voi sitten jokainen itse arvioida. Esteet joka tapauksessa mentiin oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla ja ihanneajan alittaen, joten 1/3 tämän vuoden agitavoitteesta on saavutettu.

Toka rata olikin sitten melkoista kaahaamista ja räiskimistä, tuloksena HYL A:lta, kun otatin alastulokontaktin uudestaan. Nää tokat radat on nyt muodostunut ongelmaksi, sillä kierroksia on aivan liikaa. Tarttis varmaan tehdä jotain.. Tosin tälläkin kertaa kontakti muhun ennen radalle menoa oli suorastaan loistavaa, seuraaminen tosi tiivistä yms. Noo, mietiskellään asiaa, ja kokeillaan lauantaina uudestaan.

Kuulumisia

Blogissa on ollut aika hiljaista viime aikoina, sillä en ole paljon koneella ehtinyt enkä jaksanut olla. Nyt siis pikapäivitys viime viikkojen tapahtumiin. Agirodun jälkeisellä viikolla olimme keskiviikosta sunnuntaihin sprinkkuleirillä Punkalaitumella. Remun leiri meni taas pitkälti häkkeillessä minun hyöriessä järjestelyhommissa. No, oli kyllä niin lämpimät ilmat, että eipä sitä nyt kauheesti olisi jaksanutkaan treenata, ja sunnuntain iltapäivän agitreenit jätettiinkin ihan suosiolla väliin lämpötilan ollessa varjossa noin 30 astetta plussan puolella. Huh hellettä. Jotain kuitenkin tehtiin: olimme Reemusen kanssa perjantaina Timo Rannikon agikoulutuksessa ja lauantaina jatkettiin samaa lajia Tero Strömbergin ohjauksessa. Saimme molemmista hyviä vinkkejä ja radat olivat haasteellisia ja mielenkiintoisia. Varsinkin Rannikon suosima ohjaustyyli sopi meille. Osallistuin lisäksi lihashuoltoluennolle, jossa tuli mukavasti vanhan kertausta uusilla asioilla höystettynä. Ja ihan kivaa taisi Remullakin olla vähäisestä ohjelmasta huolimatta, sillä olihan jätkällä huoneessa viihdytettävänä kaksi nuorta walesineitoa. Ritari Reemu huolehtikin esimerkillisesti rinsessoistaan ;-D

Leiristä toipumiseen meni taas oma aikansa, mutta mennään taas ahkerasti. Tässä viime päivinä on ehditty normaalien töissä käymisten ja lenkkeilyjen lisäksi mm. käydä hierottavana (Remu, en minä valitettavasti..), jäljestää yksi mejäharjoitusjälki (juu, ei mennä vieläkään kokeeseen..), mökkeillä yhdistettynä mattojen pesuun ja mustikoiden poimimiseen (ja Remun kohdalla myös ahkeraan uimiseen) ja käytiinpä eilen agitreeneissäkin. Reemu oli hieno pieni agiliitokoira. Mentiin aluksi Jalosen mm-joukkuekarsintarataa. Ykkösen koirakoksi se sujui ällistyttävän hyvin meiltä.. Muutenkin olin koko treenien ajan koiraan taas kerran oikein tyytyväinen. Käännöksetkin sujuivat varsin mallikkaasti, kun olin itse hyvin mukana ennakoiden. Ensi viikolla onkin sitten kahdet kisat eli yhteensä 4 starttia. Toivottavasti niistä tulisi vihdoin se eka nolla viralliselta radalta.

Lintukoira on myös harjoitellut itsenäisesti lintujen etsimistä ja noutamista. En tiedä, mikä ympäristön pikkutirppoihin on iskenyt, mutta jonkun verran niitä on nyt löytynyt kuolleina pihasta. Reemu niitä sitten ystävällisesti keräilee ja tuo näytille. Yksikin aamu säikähdin, kun yht´äkkiä olohuoneen matolla oli kuollut rastas (ja ylpeä noutava lintukoira :D). Että tälläistä maalaiselämää.

Agirotuvideo

Tässäpä tätä nyt, huitomista ja hosumista :-)

Agirotujoukkuesuoritusvideo