Huh hellettä

Juhannus oli ja meni. Se vietettiin mökillä, missä Reemu vahti naapureita ja kävi ahkerasti uimassa. Tipinkin tekisi mieli veteen, mutta pikkujätkä ei oikein ole vielä hoksannut veteen menemisen tekniikka. Kakara on kyllä uinut muutaman kerran, mutta joka kerralla veteen meno on sujunut puolivahingossa pää edellä. Joten nyt Tips yrittääkin siis mennä veteen kuono edellä, mutta eihän se sillain kivaa ole ;-D Pistää kyllä miettimään bordensollieiden väitettyä älykkyyttä ;-D

Roope on ollut meillä kesälomalla viimeisen viikon. Kivasti pojat tulee toimeen keskenään, vaikka aluksi Remun piti vähän vahtia, että Roope ei komenna Tipiä ;-) Roope on auttanut ahkerasti Remua vahtimisessa (lue: yllyttävät toisiaan pienenkin rasahduksen haukkumiseen). Suunniteltu kontaktien tehotreenaus kuihtui helteeseen, joten Roope on todellakin käytännössä saanut lomailla koko viikon.

Tips täyttää tänään hurjat 12 viikkoa. Sen kunniaksi oli molemmat korvat pystyssä :D Tosin vain välillä, sillä välillä on pystyssä vain toinen korva ja välillä ei kumpikaan. Mutta kyllä ne siitä näyttäisivät siis nousevan. Tip on jo aikas taitava pieni koira: se osaa nimensä, tulla luokse, istua ja mennä maahan, ottaa katsekontaktia, odottaa häkissä, ruokakupin edessä ja ovella lupaa ja herättää kaikki heittelemällä vesikuppia häkissä. Ja syödä ja leikkiä rajattomasti. Ne on Tipsin lempipuuhaa, kuten kuuluukin olla.

Eilen osallistuin Remun kanssa Sari Kärnän tokokoulutukseen. Tip pääsi mukaan turistelemaan ja tapasi muutaman rotukaverinsa ja näki kivoja ihmisiä. Sää oli edelleen lievästi sanottuna kuuma, joten ekalla kierroksella Reemu esittikin juuri sen, mitä pitikin eli kuinka vähän voi toko kiinnostaa. Sain joitain hyviä vinkkejä, joilla lähteä motivaatiota työstämään. Nouto, jota siis katsottiin, oli Sarin mielestä periaatteessa teknisesti ok, mutta kaikki into suorittaa liike puuttui. Ja sehän se Remun ongelma onkin: se osaa, mutta ei viitsi. Ruokatauon aikana käytin Remun uimassa ja se ja esille otettu putki piristivät sen verran, että tokakierroksella oli jo menoa ja meininkiä ihan erilailla :-) Halutaan siis ostaa walesin mentävä treenireppuun mahtuva putki..

Lisää kuvia voi katsella täältä.

Viikko pentuhulinaa takana

Äkkiä on mennyt eka viikko pikku piraijan kanssa. Tip oppi nopeasti nimensä, joka nyt toimii loistavasti luoksetulokutsuna. Ahne pikku possu :D Viikon aikana on ehditty kyläillä monessa paikassa ja käyty tutustumassa niin liikenteen hälinään kuin halkokoneen meteliinkin. Ja tietysti myös agilitykenttään ;) Tosin yhden yhtä estettä ei agiliitokoiranalku ole vielä mennyt. Alun ujostelu on jo mennyttä ja Tip kulkee reippaasti uusissa paikoissa. Aikamoinen sähköjänis pikkujätkä on, kotona saa olla koko ajan silmät selässä vahtimassa. Leikkiminen on superkivaa - yksin tai yhdessä. Ja kun sitä voi Tipsin mielestä harrastaa ihan millä vain: leluilla, kukilla, sähköjohdoilla, kengillä, sohvan päällisillä, ihmisten sormilla jne. jne. Uimistakin pikkumies kokeili jo kerran, kun puolivahingossa tepsutti Reemun perässä jokeen.

Remukin on tietysti päässyt harrastamaan. Keskiviikkona jätkä pääsi ihan Oikealla Agilitykentällä menemään hyppy-hyppy-putkeen-hyppy-hyppy-putkeen. Oikeasti, millä ihmeellä mä korvaan agilityn Remun elämässä :/ Eilen treenattiin vielä vähän kotona hyppytekniikkaa ja takaakierto-valssia ja takaakierto-twistiä. Eli kierretään oikeen kunnolla veistä haavassa.. Hyppykorkeushan on huima 20-25 cm. Ja treenattiin myös ruutua, se nyt menetteli siinä välissä Reemun mielestä. Sani vaati, että mummonkin pitää päästä treenaamaan (=syömään herkkuja), joten myös mummo harjoitteli hyppytekniikkaa ja ruutuun juoksemista. Varsinkin jälkimmäisessä mummo oli ihan pro :D Tänään Remu pääsi jäljestämään, hienosti sujui :) Ja uintia ja laatuaikalenkkeilyä on harrastettu melkein joka päivä. Pikku hiljaa on Remukin lämmennyt Tipin edessä ja tänään piti jo leikki lopettaa kesken, ettei pikkuista satu (pikkuinen ei ollut siitä isommin huolissaan ;) ).

Tässä vielä muutama kuva lisää perjantain pentupainista. Kiitos kuvista Miikulle!

Iloinen jälleennäkeminen / Happy reunion

Kuvissa Tip (Never Never Land L´ Contact Point) siskonsa Kirin kanssa (Never Never Land L´ Tight Turn) / in pictures Tip (NNL L´ Contact Point) with his sister Kiri (NNL L´ Tight Turn).

Remu sai vihdoinkin oman pennun ;-)

Tip (Never Never Land L´ Contact Point)

Kauniit ja rohkeat

Remun kanssa matkailtiin eilen Helsinkiin. Yksi koira-aiheinen ohjelma per päivähän ei mitenkään riitä, joten ensin suunnattiin Helsingin jäähalliin näyttelemään kauniita ja sen jälkeen Oittaalle rohkeita ;-) Reemu tosin ei saanut osallistua jälkimmäiseen kuin seuralaisen ominaisuudessa, ja ensimmäinenkin taisi olla vähän kyseenalaista. No, ei tulos nyt huono ollut: ERI1 SA. Unkarilainen tuomari piti Remun päätä erittäin kauniina ja kulmauksia erittäin hyvinä, mutta muuten jätkä oli kaikin puolin liian suuri hänen makuunsa. Eli samaa settiä kuin yleensäkin. Remuun olin kyllä tyytyväinen, sillä jätkä viitsi esiintyä ihan mallikkaasti. Ensi vuonna taas uudestaan cacib-jahtiin ;-)

Näyttelyn jälkeen tehtiin Remun kanssa lyhyt shoppailukierros, ja löydettiin kivanoloisia treenileluja, vinkuva pallo ja vihdoista viimein, fanfaareja tähän, meillä on nyt metallinoutokapula. Eihän sen hankkiminen vienyt kuin jotain neljä vuotta ;-D

Seuraavana vuorossa oli suunnistus Oittaalle MH-luonnekuvausta seuraamaan. Helsingissä on aina jännä ajella, varsinkin pakulla ja epämääräisten, käsinkirjoitettujen ohjeiden mukaan.. Löydettiin kuitenkin ongelmitta Oittaalle, jossa ritari pääsi ensin nauttimaan yhteisestä kävely- ja uintiretkestä Bodom-järven rannalla rakkaan rinsessan ja rouvan ylhäisessä seurassa. Ihan sen puolituntisen takia kannatti selvästi ajella noin neljä ja puoli sataa kilometriä ;-) Rinsessa Kukalla oli seuraavaksi ohjelmassa räminää, aaveita ja ampumista, joista neiti selvisi varsin viihdyttävästi. Hän kun ottaa lintukoirana olemisen hyvin vakavasti ja antaumuksella.

Kiva reissu kaikin puolin, vaikka illalla väsyttikin melkoisesti.

Tokokoira Reemu yllättää

Ja virallisesta tuloksesta huolimatta yllätys oli ihan positiivinen :-)

Eilen osallistuttiin Remun kanssa Springerspanielit ry:n järjestämään tokokokeeseen Lempäälässä. Mun päivä alkoi jo aikaisin, koska olin mukana järjestämässä koetta, ja avustin liikkuria EVL:ssä ja VOI:ssa. Noudot sujui multa kuulemma oikein hyvin ;-) Reemu saapui paikalle vasta iltapäivällä omalla kuljetuksella, ja oli kuulemma valmistautunut kokeeseen leväten rauhassa koko päivän.

Meidän vuoro oli heti ekana ALO:ssa, ja etukäteen sitä kauhistelin, mutta itse asiassa se ei ollut ollenkaan huono suoritusvuoro. Jätkä oli aika täpinässä paikallamakuun jälkeen ja intoa seuraamiseen löytyi enemmän kuin olin odottanut.

Luoksepäästävyys 10  - nousi seisomaan ja meni muutaman askeleen vastaan, mutta ei hyppinyt ja oli rauhallinen

Paikallamakuu 10 - superhyvä :-)) tuijotti lähes koko ajan mua, oli hiljaa ja rauhassa :-)

Seuraaminen kytkettynä 8 - väljää ja käännöksissä vähän haparointia, mutta ei unohtunut matkalle ja teki kaikki perusasennot.

Seuraaminen taluttimetta 8 - sama kuin edellinen

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 - muuten hyvä, mutta vaati toisen käskyn istumaan nousemiseen

Luoksetulo 8 - hidas ja sanoisinko mietteliäs

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 - meni maahan. Näytin pienen pienen käsimerkin, mutta olisi vaan pitänyt näyttää ihan selkeä, niin tästäkin olisi saanut pisteitä

Estehyppy 0 - hyppäsi vasta kolmannella käskyllä. Olisi pitänyt näyttää heti toisella käskyllä käsimerkki, niin olisi tullut edes jotain pisteitä. Hyvä seisominen ja perusasento.

Kokonaisvaikutus 9

Tulos ALO 3 139 p. 

Kuten tuomari Ilkka Stén sanoi, niin alkoi hienosti, mutta hyytyi loppua kohti. Mutta siihen nähden, mikä Remun motivaatio tokoiluun on ollut, niin tämä oli meiltä työvoitto. Silti harmittaa, etten itse tajunnut näyttää noita käsimerkkejä selvemmin. Sitten kun olisi varmaan pisteet riittäneet ykköseen.. Ja olihan se kakkostuloskin pisteen päässä. Lisäksi mun olisi pitänyt kävellä hitaammin seuraamisissa, niin jätkä olisi ehkä kulkenut vähän lähempänä. Ensi kerralla sitten, koska nythän ei voi kun alkaa katsella seuraavia kokeita :-)

Motivaationkohotustreeniä jatketaan edelleen ahkerasti eli ulkoruokinta jatkuu. Ja nyt on jo leikkiminenkin alkanut sujua paremmin, joten kyllä se tästä. Kyllähän se hyytyminen selvästi oli siitä, että motivaatio ei oikein riittänyt, kun palkkaa ei tullut tarpeeksi usein. Missään kohtaa ei kuitenkaan tullut sellainen olo, että jätkä ei olisi ollenkaan ollut kuulolla, itse asiassa kontakti ja tekeminen olivat pääosin yllättävän hyvää. Liikkeestä seisomiseen pitää ottaa tehotreeniä ja hyppyä vahvistaa. Lisäksi huomasin, että pitäisi ottaa enemmän sellaista treeniä paikallamakuuseen, jossa pitää ensin odotella perusasennossa pitkäänkin ennen kuin liike alkaa, koska nyt jätkä ehti jo tarjota pariin kertaan maahanmenoa ennen liikkeen alkua.

Seura ja kannustus oli taas mitä parhainta kuten aina sprinkkutapahtumissa :-)

Teiskolainen Hanskanoutaja vauhdissa

Remu on talven aikana keksinyt hyvän keinon ansaita lisää aamupalaa. Jätkä hakee eteisen pipo- ja hanskakorista pipon tai hanskan ja tulee sen kanssa pöydän viereen istua tillittämään. Ja kun ojentaa käden, niin jätkis hyvin pontevasti työntää kyseisen pipon tai hanskan siihen. Tästä hienosta noutotempusta pitää tietenkin saada palkka eli pala voileivästä ja mielellään tietysti sellaisesta, missä on juustoa. Tänään oli aika huippupäivä: kaksi pipoa ja kolme hanskaa (ja loput pipo/hanskakorista leviteltynä eteisen lattialle..). Ja tämähän ei tietenkään ole pöydästä kerjäämistä, koska jätkä kerran tekee töitä leivän murujensa eteen ;-) Mistähän se on tälläisenkin tempun keksinyt?!

Reemu tuntuu muutenkin taas aktivoituneen merkillisten tempausten saralla. Yhtenä yönä jätkä meinasi unohtua ulos. Jarkko meni päästämään Sania ulos, ja jossain välissä Remukin oli ulos livahtanut. Itsekin olin herännyt, kun Sani pyysi ulos ja huomasin, kun Remukin lähti (vaikea olla huomaamatta, kun toinen makaa yleensä jaloissa kiinni..) . No, Jarkko ja Sani tulivat takaisin, mutta vaikka vähän odottelin, niin ei Remu. Juu, siellä se tallusteli ulkona. Vielä kaikessa rauhassa, mutta kauankohan olisi mennyt ennen kuin jätkä olisi alkanut ihmetellä, että mikäs juttu tää on :-D

Tavaroiden varastelukin on alkanut muutaman vuoden tauon jälkeen. Yleensä se on sinänsä harmitonta, koska jätkä ei mitään riko. Paitsi yhtenä iltana katselin, että se järsii jotain vaaleaa pitkulan muotoista esinettä ja ajattelin tietysti, että kiva kun puruluu taas pitkän tauon jälkeen maistuu. Juu, ei muuten ollutkaan puruluu vaan tunnarikapula. Jossain kohtaa jätkällä on nyt mennyt piuhat sekaisin tuon liikkeen kohdalla.. Ja tuo tunnarikapula oli muuten hienosti löydetty eteisen suht korkealta pöydältä. Samaiselta pöydältä on jo aikaisemmin viety mm. pari palkkauslelua ja tokon merkkikartio eli jonkinlaista kiinnostusta jätkällä tokoon on. Tai ainakin tokotavaroihin ;-D Samoin kuin tyhjiin maitopurkkeihin, jotka tätä ennen ovat saaneet ihan rauhassa odottaa roskiin viemistä eteisen nurkassa.

Lapsi on terve, kun se leikkii ja sairas, kun se ei osaa lopettaa. No, walesin kohdalla kyllä jälkimmäinen osa lauseesta ei pidä paikkaansa, vaan kyllä sitä saa olla huolissaan, jos toiminta joskus loppuu. Noutamisen ja "noutamisen" lisäksi leikkiminen on viime aikoina sisältänyt paljon kaivamista. Onhan se kiva, että on synttärilahjalle valmiiksi kuoppa kaivettuna ;-) ja toinen, ja kolmas, ja neljäs.. Kohta laitan johonkin ilmoituksen, että vaihdetaan koira multakuormaan ja nurmikonsiemeniin.. Ei vaiskaan, oikeesti olen ihan superonnellinen siitä, että Remu tuntuu nyt olevan täysin oma itsensä :-)

Tässä nyt siis muutamia esimerkkejä siitä, että walesi on hauska koira :-D Huomenna tokokokeeseen katsomaan, kuinka hauska ohjaajan ja kuinka hauska yleisön mielestä..