keskiviikko 23. heinäkuuta 2014
Remun silmä kunnossa :)
Remu kävi eilen silmäkontrollissa ja sai lähes puhtaat paperit. Pieni haalea arpi näkyi vielä haavan kohdalla ja se saattaa siihen kuulemma jäädäkin tai sitten ei. Mutta hienosti oli haava umpeutunut kokonaan, eikä silmässä ollut mitään merkkejä tulehduksesta tai muista ongelmista. Uimalupakin heltisi, mikä on näillä helteillä kyllä kiva.Vielä kun saataisiin Tipin tassu kuntoon, niin voitaisiin suunnata mökille läträämään. On sekin jo vähän parempi, mutta saapa nähdä, vaatiiko se kuitenkin vielä eläinlääkäristä tujummat aineet.
sunnuntai 20. heinäkuuta 2014
Haavoja ja hoitokoiria
Ei ole taas viime päivinä mennyt kaikki niin kuin Strömsössä. Ensin viikko sitten Tipillä oli taas maha sekaisin, joten SuurTakku-kisat jäivät meidän osalta väliin. Perjantaina meille tulivat viikoksi hoitoon Roope ja Myy, jotka ovat kärsineet kotonaan ennen meille tuloaan syömiensä rustoluiden haittavaikutuksista. Roope enemmän ja Myy vähemmän ja minkäs ne sille voi, mutta harmittaa, kun just pestyt matot menivät uudestaan pesuun..
Eilen huomasin päivällä, että Remu piti toista silmäänsä kiinni koko ajan ja se valui kirkasta nestettä. Olin aamulla käynyt bortsujen ja Remun kanssa metsälenkillä ja kerran kuulin vinkaisun siitä suunnasta, missä Remu ja Myy olivat. En nähnyt, mitä tapahtui, mutta kumpikin näytti siinä äkkiseltään olevan ok (eli kumpikaan ei ontunut eikä näkynyt verta). Myöhemmin sitten tosiaan huomasin, että taisi olla Remun silmä, mihin oli osunut oksa tms. Ei muuta kuin pikapikaa kohti eläinlääkäriä, päivystys olisi kahteen asti auki. Sinänsä ei olisi kiirettä tarvinnut pitää, että paikan päällä sitten odotettiin omaa vuoroamme kaksi tuntia. Mutta hyvä, että menin, enkä jäänyt kotiin ihmettelemään. Vasemmassa silmässä on 5 mm haava sarveiskalvossa. Ilmeisesti onneksi vain pinnallinen, mutta kipeä sekin näyttäisi olevan. Antibiootti- ja kosteutustippoja laitetaan parin tunnin välein ja tiistaina on kontrolli. Toivotaan parasta, että lähtisi hyvin paranemaan! Tänä aamuna Remullakin oli maha löysällä, mutta ehkäpä se johtuu vain eilisen ruuan naudanmaksasta, särkylääkkeestä tai stressistä. Toivottavasti ei ainakaan ole talven mahaongelmat palaamassa.
Niin ja sit vielä kaiken lisäksi Tipillä on haava anturassa ja näppyjä takajaloissa. Eipä meillä muuta. Toistaiseksi. Vähän alkaa usko mennä siihen, että välillä olisi kaikki hyvinkin..
Eilen huomasin päivällä, että Remu piti toista silmäänsä kiinni koko ajan ja se valui kirkasta nestettä. Olin aamulla käynyt bortsujen ja Remun kanssa metsälenkillä ja kerran kuulin vinkaisun siitä suunnasta, missä Remu ja Myy olivat. En nähnyt, mitä tapahtui, mutta kumpikin näytti siinä äkkiseltään olevan ok (eli kumpikaan ei ontunut eikä näkynyt verta). Myöhemmin sitten tosiaan huomasin, että taisi olla Remun silmä, mihin oli osunut oksa tms. Ei muuta kuin pikapikaa kohti eläinlääkäriä, päivystys olisi kahteen asti auki. Sinänsä ei olisi kiirettä tarvinnut pitää, että paikan päällä sitten odotettiin omaa vuoroamme kaksi tuntia. Mutta hyvä, että menin, enkä jäänyt kotiin ihmettelemään. Vasemmassa silmässä on 5 mm haava sarveiskalvossa. Ilmeisesti onneksi vain pinnallinen, mutta kipeä sekin näyttäisi olevan. Antibiootti- ja kosteutustippoja laitetaan parin tunnin välein ja tiistaina on kontrolli. Toivotaan parasta, että lähtisi hyvin paranemaan! Tänä aamuna Remullakin oli maha löysällä, mutta ehkäpä se johtuu vain eilisen ruuan naudanmaksasta, särkylääkkeestä tai stressistä. Toivottavasti ei ainakaan ole talven mahaongelmat palaamassa.
Niin ja sit vielä kaiken lisäksi Tipillä on haava anturassa ja näppyjä takajaloissa. Eipä meillä muuta. Toistaiseksi. Vähän alkaa usko mennä siihen, että välillä olisi kaikki hyvinkin..
maanantai 7. heinäkuuta 2014
Helteinen Agirotu-viikonloppu
Vietimme Tipin kanssa viime viikonlopun Janakkalan Turengissa Agirodussa. Perinteiseen koekertomustyyliin voi todeta, että sää oli lämmin, seura erinomaista ja järjestelyt toimivat. Oli kyllä mahtavan mukava viikonloppu sekä tosiaan seuran puolesta että tulostenkin. Nollat jäivät edelleen saamatta, mutta hienoja ratoja tehtiin. Nyt meillä alkaa todella olla yhteinen sävel radalla ja silloin sitä taas muistaa, miksi tätä lajia harrastaa. Mennään lujaa, mennään tarkasti, mennään yhdessä.
Lauantaille olin ilmoittautunut molemmille virallisille radoille (joiden rataantutustumisten väli oli Agirodulle tyypillisesti reippaat 6 tuntia..). Päivä oli todella lämmin jo aamusta. Meillä eka startti oli 11 maissa. Sari Mikkilä oli suunnitellut varsin kivan kakkosten radan, joka oli samalla Open SM-karsintarata. Itse sitten möhläsin helpossa kohdassa ja lähetin putkeen huolimattomasti. Tip meinasi mennä väärään päähän, ehdin huutaa pois, mutta tästä pyörimisestä vitonen ja toinen vitonen seuraavalta esteeltä, jonka rima tippui. Tätä kahden esteen kohtaa lukuun ottamatta hyvä rata.
Kympillä ja suht nopealla ajalla sijoitus oli 14. eli juuri päästiin finaaliradalle. Ihan superinnoissani en ollut, sillä päivä oli todella kuuma ja finaalit juuri iltapäivän kuumimpaan aikaan. No, mentiin, kun kerran päästiin ja tosissaan yritettiin nollaa, kuten pitääkin. Rata oli aika haastava, tietenkin, kun on kyse avoimesta SM-kisasta. Isoimman haasteen kylläkin asettivat kuumuus ja 65 cm rimat. Mä en oo mikään helteen ystävä, eikä ole Tipikään. 65-hyppyjä taas ei ole treenattu vielä kuin yksittäisinä rimoina aivan silloin tällöin. Tätä voi moni ihmetellä, mutta kun ei ole vielä tarvinnut niitä osata, niin miksi suotta rasittaa nuorta koiraa. Tämän kesän asia se on, mutta tätä ennen en tosiaan ole kokenut niiden hyppyyttämistä tarpeellisena. Tähän nähden Tip suoriutui loistavasti, sillä vaikka se joissain tiukoissa käännöksissä oli vähän vaikeuksissa, ei rimoja tippunut tietääkseni kuin yksi. Kaksi vitosta tuli keppien sisäänmenosta. Ensin ohjasin huonosti ja sitten yritin korjata liian hätäisesti. Harmillisesti ei kuitenkaan saatu tulosta, sillä hylky tuli juuri ennen viimeistä estettä. Loppu"suoralla" oli puomi ja kaksi hyppyä. Tip yleensä irtoaa hyvin eteen, ja esteet eivät niin vinossa olleet, etteikö sen olisi pitänyt onnistua. Tip päätti kuitenkin hyppyjen välissä sukeltaa väkisin mun edestä mun puolella olleeseen putkeen. Se oli kyllä täysin epätipimäinen veto, enkä edes ollut siinä kohtaa myöhässä. Olen kuitenkin tähän rataan tyytyväinen, sillä se ei ollut mikään helppo ja suurin osa radasta onnistui hienosti.
Lauantain kolmas rata meni sitten väsymyksen takia pipariksi. Kuuma, pitkä päivä vaati veronsa, eikä Tip enää irronnutkaan kuten yleensä. Se varmisteli koko ajan ohjausta, vaikka kuulemma ohjasin kyllä hyvin. Tämä oli ehdottomasti se viikonlopun huonoin rata, vaikka siinäkin oli hyviä kohtia, mm. onnistunut pakkovalssi ja hyvät kontaktit.
Sunnuntaina sitten palattiin kisapaikalle aamutuimaan. Lisäjännitystä matkaan aiheutti auton öljyvalon syttyminen. Onneksi oli huoltoasema lähellä ja onneksi oli sellainen huoltoasema, mistä sai öljyä.. Ja päivän eka ratakin oli FAO Open Class, jonka ratapiirros julkaistaan aina etukäteen. Olimme sitä jo treenanneet keskiviikkona, joten rataantutustumisen väliinjääminen ei olisi ollut katastrofi ja lähdimmekin vasta noin neljäntenäkymmenentenä. Ehdin kuitenkin rataantutustumiseen. Sen jälkeen pikaisesti leiri kasaan ja koiraa lenkittämään. Eikä siinä sitten kuitenkaan kiire edes ollut, vaikka vähän pää kolmantena jalkana tulikin juoksenneltua edestakaisin. Näistä lähtökohdista rata ei yleensä onnistu, mutta nytpä meni varsin hienosti: tulokseksi 5 ja reipasvauhtinen aika. Tällä sijoituimme peräti 10./86 ja koska 10 parasta palkittiin, sai Tip hienon kultaisen mitalin.
Osallistuimme vielä joukkuekilpailuun bordercolliejoukkueella Varmat Nollat. Joukkueessa olivat minun ja Tipin lisäksi Tipin Kiri-sisko ja Ilona, Tanja ja Nano sekä Päivi ja Roihu. Lähdin Tipin kanssa viimeisenä. Tämä rata onnistui kyllä meidän osalta aikas nappiin. Kepeillä hidastin lopussa omaa vauhtia liian äkkinäisesti ja kahta askelta liian aikaisin ja Tip lähti kesken pujottelusta. Sen jouduin korjaamaan, mutta muuten meni kyllä nappiin. Alun suoraa olin katsellut jo sprinkkujoukkueiden mentäessä ja miettinyt, miten ihmeessä saan Tipin oikeaan putken päähän hyppysuoran päässä. Sekin onnistui juuri kuten pitikin. Joukkueen sijoitus oli 9./37 eli ei lainkaan pöllömmin.
Kuten sanottu tuloksellisesti viikonloppu ei näytä kovin menestyksekkäältä, vaikka nyt finaaliradalle päästiinkin ja sunnuntaina tuli vitosen radat ja hyvät sijoitukset. Nyt kuitenkin lauantain vikaa rataa lukuun ottamatta ne oli hyviä ratoja: mä en tuntenut olevani myöhässä ja ohjauskuviot onnistui kuten halusin. Nyt ei oo nollat kaukana.
Ja hei, kaikista parhainta oli tosiaan erinomainen seura: takkulaiset, springeriväki (jotka ei tosiaankaan ole roturasisteja), joukkuekaveri ja kaikki muut agilitytutut.
Lauantaille olin ilmoittautunut molemmille virallisille radoille (joiden rataantutustumisten väli oli Agirodulle tyypillisesti reippaat 6 tuntia..). Päivä oli todella lämmin jo aamusta. Meillä eka startti oli 11 maissa. Sari Mikkilä oli suunnitellut varsin kivan kakkosten radan, joka oli samalla Open SM-karsintarata. Itse sitten möhläsin helpossa kohdassa ja lähetin putkeen huolimattomasti. Tip meinasi mennä väärään päähän, ehdin huutaa pois, mutta tästä pyörimisestä vitonen ja toinen vitonen seuraavalta esteeltä, jonka rima tippui. Tätä kahden esteen kohtaa lukuun ottamatta hyvä rata.
Kympillä ja suht nopealla ajalla sijoitus oli 14. eli juuri päästiin finaaliradalle. Ihan superinnoissani en ollut, sillä päivä oli todella kuuma ja finaalit juuri iltapäivän kuumimpaan aikaan. No, mentiin, kun kerran päästiin ja tosissaan yritettiin nollaa, kuten pitääkin. Rata oli aika haastava, tietenkin, kun on kyse avoimesta SM-kisasta. Isoimman haasteen kylläkin asettivat kuumuus ja 65 cm rimat. Mä en oo mikään helteen ystävä, eikä ole Tipikään. 65-hyppyjä taas ei ole treenattu vielä kuin yksittäisinä rimoina aivan silloin tällöin. Tätä voi moni ihmetellä, mutta kun ei ole vielä tarvinnut niitä osata, niin miksi suotta rasittaa nuorta koiraa. Tämän kesän asia se on, mutta tätä ennen en tosiaan ole kokenut niiden hyppyyttämistä tarpeellisena. Tähän nähden Tip suoriutui loistavasti, sillä vaikka se joissain tiukoissa käännöksissä oli vähän vaikeuksissa, ei rimoja tippunut tietääkseni kuin yksi. Kaksi vitosta tuli keppien sisäänmenosta. Ensin ohjasin huonosti ja sitten yritin korjata liian hätäisesti. Harmillisesti ei kuitenkaan saatu tulosta, sillä hylky tuli juuri ennen viimeistä estettä. Loppu"suoralla" oli puomi ja kaksi hyppyä. Tip yleensä irtoaa hyvin eteen, ja esteet eivät niin vinossa olleet, etteikö sen olisi pitänyt onnistua. Tip päätti kuitenkin hyppyjen välissä sukeltaa väkisin mun edestä mun puolella olleeseen putkeen. Se oli kyllä täysin epätipimäinen veto, enkä edes ollut siinä kohtaa myöhässä. Olen kuitenkin tähän rataan tyytyväinen, sillä se ei ollut mikään helppo ja suurin osa radasta onnistui hienosti.
Lauantain kolmas rata meni sitten väsymyksen takia pipariksi. Kuuma, pitkä päivä vaati veronsa, eikä Tip enää irronnutkaan kuten yleensä. Se varmisteli koko ajan ohjausta, vaikka kuulemma ohjasin kyllä hyvin. Tämä oli ehdottomasti se viikonlopun huonoin rata, vaikka siinäkin oli hyviä kohtia, mm. onnistunut pakkovalssi ja hyvät kontaktit.
Osallistuimme vielä joukkuekilpailuun bordercolliejoukkueella Varmat Nollat. Joukkueessa olivat minun ja Tipin lisäksi Tipin Kiri-sisko ja Ilona, Tanja ja Nano sekä Päivi ja Roihu. Lähdin Tipin kanssa viimeisenä. Tämä rata onnistui kyllä meidän osalta aikas nappiin. Kepeillä hidastin lopussa omaa vauhtia liian äkkinäisesti ja kahta askelta liian aikaisin ja Tip lähti kesken pujottelusta. Sen jouduin korjaamaan, mutta muuten meni kyllä nappiin. Alun suoraa olin katsellut jo sprinkkujoukkueiden mentäessä ja miettinyt, miten ihmeessä saan Tipin oikeaan putken päähän hyppysuoran päässä. Sekin onnistui juuri kuten pitikin. Joukkueen sijoitus oli 9./37 eli ei lainkaan pöllömmin.
Kuten sanottu tuloksellisesti viikonloppu ei näytä kovin menestyksekkäältä, vaikka nyt finaaliradalle päästiinkin ja sunnuntaina tuli vitosen radat ja hyvät sijoitukset. Nyt kuitenkin lauantain vikaa rataa lukuun ottamatta ne oli hyviä ratoja: mä en tuntenut olevani myöhässä ja ohjauskuviot onnistui kuten halusin. Nyt ei oo nollat kaukana.
Ja hei, kaikista parhainta oli tosiaan erinomainen seura: takkulaiset, springeriväki (jotka ei tosiaankaan ole roturasisteja), joukkuekaveri ja kaikki muut agilitytutut.
lauantai 28. kesäkuuta 2014
Rally-kisoissa
Kävin tänään Tipin kanssa ensimmäistä kertaa virallisissa rally-tokokisoissa. Tuli todettua, että paljon on vielä säännöistä opittavaa. Ihan ensinnäkin se, että pitää muistaa ottaa tavallinen panta mukaan, ettei tarvi kaverilta lainata.. Eipä oo aikoihin tullu panta- ja hihna-asioita mietittyä kisoihin lähteissä (eikä siis nytkään tullut..), kun tokossa on menty jo hyvän aikaa ilman hihnaa ja agilityssa tietysti aina.
Rata meni pääosin hyvin, vaikka jostain syystä taas rupesi jännittämään kesken kaiken, vaikkei nyt - kuten ei yleensäkään - siihen ollut mitään syytä. Kyltillä "pysähdy perusasentoon, koira maahan ja siitä suoraan liikkeelle" olin vähän huonosti hommassa mukana ja Tip ehti nousta istumaan sivu-käskyllä ennen kuin pääsin liikkeelle. En heti tajunnut, että munhan olisi pitänyt uusia se liike, niin ei olisi mennyt paljonkaan pisteitä, ja sit kun tajusin sen, niin oli myöhäistä uusia. Siitä kymmenen pisteen vähennys ja yksi piste meni vinosta asennosta jollain kyltillä. Tuloksena siis 89/100 pistettä eli eka hyväksytty tulos. Rally-tokossahan yli 70 pisteellä saa hyväksytyn tuloksen ja koulutustunnukseen ja luokanvaihtoon pitää saada kolme hyväksyttyä tulosta.
On kyllä merkillinen laji tuo rally-toko. Arvosteluperiaatteita en ole ihan vielä täysin tajunnut ja säännöt ovat jokseenkin monimutkaiset. No, kisaamalla ja treenaamallahan niihin tietysti pääsee sisälle ajan myötä, mutta esimerkiksi agilityyn verrattuna muistettavaa on aikas paljon. Ja taas tokoon verrattuna tekemistä selvästi arvostellaan aika erilailla. Jotenkin kun tuli sellainen olo, että siellä ei kauheasti arvosteta sitä, että koiraa ei tarvitse koko ajan tsempata, eikä käskyjä toistaa jatkuvasti ja seuraamisen laadullakaan ei ole niin kauheasti väliä.. Ehkä muhun joku pieni tokonipottaja on kuitenkin päässyt pesiytymään ;) Remulle rallytoko sopii kyllä tokoa paremmin juuri tuon kehumisen ja suurpiirteisyyden takia. Tipiä ei itse asiassa kauheasti voi kesken tekemisen kehuakaan, kun se sitten luulee, että tämä oli tässä ja alkaa etsiä palkkaa.
Tällä viikolla onkin ehditty treenata jo paimennusta, agilitya ja tokoa. Treenit on menneet hyvin. Paimennuksessakin päästiin monta harppausta eteenpäin, kun mä olin hiljaa. Näin se vaan menee lajissa kuin lajissa. Tip kyllä hoitaa homman, kun mä en häiritse sitä millään turhalla :D
Remu kävi maanantaina uusintakäynnillä osteopaatilla ja nyt vaikutti vallan hyvältä. Toivotaan, että jätkä pysyy kesän paremmassa kunnossa. Ainakin vauhtia ja vaarallisia tilanteita on ollut taas entiseen malliin..
Muutama kuva vielä eiliseltä metsälenkiltä. Kerrankin ei satanut, niin tuli otettua kamerakin mukaan.
Rata meni pääosin hyvin, vaikka jostain syystä taas rupesi jännittämään kesken kaiken, vaikkei nyt - kuten ei yleensäkään - siihen ollut mitään syytä. Kyltillä "pysähdy perusasentoon, koira maahan ja siitä suoraan liikkeelle" olin vähän huonosti hommassa mukana ja Tip ehti nousta istumaan sivu-käskyllä ennen kuin pääsin liikkeelle. En heti tajunnut, että munhan olisi pitänyt uusia se liike, niin ei olisi mennyt paljonkaan pisteitä, ja sit kun tajusin sen, niin oli myöhäistä uusia. Siitä kymmenen pisteen vähennys ja yksi piste meni vinosta asennosta jollain kyltillä. Tuloksena siis 89/100 pistettä eli eka hyväksytty tulos. Rally-tokossahan yli 70 pisteellä saa hyväksytyn tuloksen ja koulutustunnukseen ja luokanvaihtoon pitää saada kolme hyväksyttyä tulosta.
On kyllä merkillinen laji tuo rally-toko. Arvosteluperiaatteita en ole ihan vielä täysin tajunnut ja säännöt ovat jokseenkin monimutkaiset. No, kisaamalla ja treenaamallahan niihin tietysti pääsee sisälle ajan myötä, mutta esimerkiksi agilityyn verrattuna muistettavaa on aikas paljon. Ja taas tokoon verrattuna tekemistä selvästi arvostellaan aika erilailla. Jotenkin kun tuli sellainen olo, että siellä ei kauheasti arvosteta sitä, että koiraa ei tarvitse koko ajan tsempata, eikä käskyjä toistaa jatkuvasti ja seuraamisen laadullakaan ei ole niin kauheasti väliä.. Ehkä muhun joku pieni tokonipottaja on kuitenkin päässyt pesiytymään ;) Remulle rallytoko sopii kyllä tokoa paremmin juuri tuon kehumisen ja suurpiirteisyyden takia. Tipiä ei itse asiassa kauheasti voi kesken tekemisen kehuakaan, kun se sitten luulee, että tämä oli tässä ja alkaa etsiä palkkaa.
Tällä viikolla onkin ehditty treenata jo paimennusta, agilitya ja tokoa. Treenit on menneet hyvin. Paimennuksessakin päästiin monta harppausta eteenpäin, kun mä olin hiljaa. Näin se vaan menee lajissa kuin lajissa. Tip kyllä hoitaa homman, kun mä en häiritse sitä millään turhalla :D
Remu kävi maanantaina uusintakäynnillä osteopaatilla ja nyt vaikutti vallan hyvältä. Toivotaan, että jätkä pysyy kesän paremmassa kunnossa. Ainakin vauhtia ja vaarallisia tilanteita on ollut taas entiseen malliin..
Muutama kuva vielä eiliseltä metsälenkiltä. Kerrankin ei satanut, niin tuli otettua kamerakin mukaan.
torstai 12. kesäkuuta 2014
Kisoja ja kesätouhuja
Kuukausi edellisestä päivityksessä ja onhan tässä kaikenlaista ehditty.
Tipin kanssa kävin kahdissa agilitykisoissa toukokuun puolella. Nollat jäi edelleen saamatta, mutta Valkeakosken kisoissa saatiin molemmilta radoilta palkintoja. Ekalta radalta tulos 10 vp sij. 1. Kaksi rimaa putosi ihan täysin mun ohjausvirheistä. Tokalta radalta myös 10 vp ja tällä kertaa sijoitus 2. Tässäkin tuli alas yksi rima ja kepeiltä sisäänmenosta myös vitonen. Radat oli aika haastavat (kuten voi varmasti helposti päätellä, kun kerran kympillä pääsee kahteen kertaan palkinnoille..), mutta vielä haastavammat olivat olosuhteet: lämmintä varjossakin + 30 ja avara hiekkakenttä ilman varjoa. Meinasin jättää menemättä, mutta ajattelin sitten kuitenkin käydä edes ekan radan kokeilemassa. Hyvin me jaksettiin, mutta hyvä, että oli lyhyet kisat.
Samalla viikolla käytiin myös Tamskin järjestämissä iltakisoissa, joista ekalta radalta hieno rata, vaikkakin yksi ohjausvirhe tuotti vitosen arvoisen kieltäytymisen (Tips oli taas niin tarkkaa poikaa ja kun ohjaaja ei ole aina kovin tarkka niin..). Toka rata täysin ala-arvoista suorittamista molemmilta. Tip hiipi kepeillä, jotka onnistui vasta kolmannella yrittämällä loppuun asti, mulla oli siinä vaiheessa jo ihan paska fiilis ja loppurata sit hölköteltiin joten kuten sinne päin.
Eilen kävin Tipin kanssa tokokokeessa 9 kuukauden kisatauon jälkeen. Treenattukin on vähän sinne päin ja silloin tällöin, mikä näkyi tuloksessa kiusallisen selvästi. Eipä oo Tips ihan siinä hienossa kisakunnossa, missä oli viime syksynä, ja senpä takia jää SM-kisatkin meiltä väliin. Tähän kokeeseen oli kuitenkin tullut jo ilmoittauduttu siinä vaiheessa, kun näytti, että meillä saattaisi olla joukkue. Ihan hyvä, että jäi pari koiraa uupumaan..
Eilinen koe alkoi pätevästi sillä, että ekassa liikkeessä eli paikallaistumisessa Tip lysähti maahan jo ennen kuin ehdin kehästä ulos. Tämähän on kyllä ihan sellainen Tipin perusvirhe, jonka saa korjattua treenaamalla, mutta sit kun ei ole paljoa treenattu, niin tulos on tämä. Paikallamakuustakin vain 9, kun vaati toisen käskyn sivulle nousemiseen. Kaikki yksilöliikkeet tehtiin kerralla putkeen ja normaalissa liikejärjestyksessä. Tip onneksi jaksaa tehdä, sille ei ole ongelma, vaikka palkkana olisi vain kehuja. Tunnaria ja ohjattua lukuun ottamatta pisteet oli 8-10. Tunnarista perussuoritus eli toi oikean viereisen kapulan.. Ohjatussa aika epätyypillinen virhe Tipille eli lähti hakemaan keskimmäistä. Se lähti kyllä merkiltä hyvin vasemmalle, mutta kääntyi puolivälissä keskimmäiselle. Sain pysäytettyä juuri ennen kapulaa, mutta en niin läheltä kapulaa saanut sitä enää kääntymään vasemmanpuoleiselle kapulalle. Tipiä ehkä hämäsi se, että kapula oli aika lähellä luoksetulon merkkiä, välimatkaa oli varmasti alle metri. Tämä on kuitenkin yleensä Tipin varma liike. Oikeastaan kaikissa liikkeissä oli vähän pientä säätämistä (vaikka seuraaminen oli kyllä oikeasti aika hyväntuntuista). Kolmella nollalla ja muuten hyvillä pisteillä tulokseksi tuli 206 p. 3-tulos. Eipä ollut häävi suoritus. Jos vaikka alkais taas oikeesti treenaan ennen piirinmestaruuksia? Tuomarina muuten Ilkka Sten.
Tip on ehtinyt myös paimentamaan pari kertaa ja ensi viikolla on seuraava kerta. Kyllä siitä hyvä tulee :)
Remulla sen sijaan on ihka uusi harrastus ja se on kanojen kyttäys. Meille tuli kesäksi viisi kanaa ja kuten voitte arvata, on Reemus-Eemelillä ollut niissä kovasti hommaa. Remulla ei kyllä ole lupa mennä häkille, joka on koirille aidatun pihan ulkopuolella, mutta koska muka aidat ovat Remua estäneet?! Kanojen aitaus onneksi on varsin hyvin koiran kestävä (kaikki on vielä tallella!). Lisäksi Remu on uinut, ulkoillut ja hölmöillyt muuten vain. Selkäkin on semisti vaivannut. Se ei selvästikään tykännyt laiturilta suoritetuista uimahypyistä, eikä varmaan tuosta kanoille karkailustakaan.. Tällä viikolla oli osteopaattikäynti ja parin viikon päästä toinen. Eiköhän se siitä taas.
Kuvitus jää nyt uupumaan, pahoittelut! Edessä on tiukka talkoiluviikonloppu agilityn SM-kisoissa, joten nyt täytyy tältä illalta lopettaa koneella näpyttely.
Tipin kanssa kävin kahdissa agilitykisoissa toukokuun puolella. Nollat jäi edelleen saamatta, mutta Valkeakosken kisoissa saatiin molemmilta radoilta palkintoja. Ekalta radalta tulos 10 vp sij. 1. Kaksi rimaa putosi ihan täysin mun ohjausvirheistä. Tokalta radalta myös 10 vp ja tällä kertaa sijoitus 2. Tässäkin tuli alas yksi rima ja kepeiltä sisäänmenosta myös vitonen. Radat oli aika haastavat (kuten voi varmasti helposti päätellä, kun kerran kympillä pääsee kahteen kertaan palkinnoille..), mutta vielä haastavammat olivat olosuhteet: lämmintä varjossakin + 30 ja avara hiekkakenttä ilman varjoa. Meinasin jättää menemättä, mutta ajattelin sitten kuitenkin käydä edes ekan radan kokeilemassa. Hyvin me jaksettiin, mutta hyvä, että oli lyhyet kisat.
Samalla viikolla käytiin myös Tamskin järjestämissä iltakisoissa, joista ekalta radalta hieno rata, vaikkakin yksi ohjausvirhe tuotti vitosen arvoisen kieltäytymisen (Tips oli taas niin tarkkaa poikaa ja kun ohjaaja ei ole aina kovin tarkka niin..). Toka rata täysin ala-arvoista suorittamista molemmilta. Tip hiipi kepeillä, jotka onnistui vasta kolmannella yrittämällä loppuun asti, mulla oli siinä vaiheessa jo ihan paska fiilis ja loppurata sit hölköteltiin joten kuten sinne päin.
Eilen kävin Tipin kanssa tokokokeessa 9 kuukauden kisatauon jälkeen. Treenattukin on vähän sinne päin ja silloin tällöin, mikä näkyi tuloksessa kiusallisen selvästi. Eipä oo Tips ihan siinä hienossa kisakunnossa, missä oli viime syksynä, ja senpä takia jää SM-kisatkin meiltä väliin. Tähän kokeeseen oli kuitenkin tullut jo ilmoittauduttu siinä vaiheessa, kun näytti, että meillä saattaisi olla joukkue. Ihan hyvä, että jäi pari koiraa uupumaan..
Eilinen koe alkoi pätevästi sillä, että ekassa liikkeessä eli paikallaistumisessa Tip lysähti maahan jo ennen kuin ehdin kehästä ulos. Tämähän on kyllä ihan sellainen Tipin perusvirhe, jonka saa korjattua treenaamalla, mutta sit kun ei ole paljoa treenattu, niin tulos on tämä. Paikallamakuustakin vain 9, kun vaati toisen käskyn sivulle nousemiseen. Kaikki yksilöliikkeet tehtiin kerralla putkeen ja normaalissa liikejärjestyksessä. Tip onneksi jaksaa tehdä, sille ei ole ongelma, vaikka palkkana olisi vain kehuja. Tunnaria ja ohjattua lukuun ottamatta pisteet oli 8-10. Tunnarista perussuoritus eli toi oikean viereisen kapulan.. Ohjatussa aika epätyypillinen virhe Tipille eli lähti hakemaan keskimmäistä. Se lähti kyllä merkiltä hyvin vasemmalle, mutta kääntyi puolivälissä keskimmäiselle. Sain pysäytettyä juuri ennen kapulaa, mutta en niin läheltä kapulaa saanut sitä enää kääntymään vasemmanpuoleiselle kapulalle. Tipiä ehkä hämäsi se, että kapula oli aika lähellä luoksetulon merkkiä, välimatkaa oli varmasti alle metri. Tämä on kuitenkin yleensä Tipin varma liike. Oikeastaan kaikissa liikkeissä oli vähän pientä säätämistä (vaikka seuraaminen oli kyllä oikeasti aika hyväntuntuista). Kolmella nollalla ja muuten hyvillä pisteillä tulokseksi tuli 206 p. 3-tulos. Eipä ollut häävi suoritus. Jos vaikka alkais taas oikeesti treenaan ennen piirinmestaruuksia? Tuomarina muuten Ilkka Sten.
Tip on ehtinyt myös paimentamaan pari kertaa ja ensi viikolla on seuraava kerta. Kyllä siitä hyvä tulee :)
Remulla sen sijaan on ihka uusi harrastus ja se on kanojen kyttäys. Meille tuli kesäksi viisi kanaa ja kuten voitte arvata, on Reemus-Eemelillä ollut niissä kovasti hommaa. Remulla ei kyllä ole lupa mennä häkille, joka on koirille aidatun pihan ulkopuolella, mutta koska muka aidat ovat Remua estäneet?! Kanojen aitaus onneksi on varsin hyvin koiran kestävä (kaikki on vielä tallella!). Lisäksi Remu on uinut, ulkoillut ja hölmöillyt muuten vain. Selkäkin on semisti vaivannut. Se ei selvästikään tykännyt laiturilta suoritetuista uimahypyistä, eikä varmaan tuosta kanoille karkailustakaan.. Tällä viikolla oli osteopaattikäynti ja parin viikon päästä toinen. Eiköhän se siitä taas.
Kuvitus jää nyt uupumaan, pahoittelut! Edessä on tiukka talkoiluviikonloppu agilityn SM-kisoissa, joten nyt täytyy tältä illalta lopettaa koneella näpyttely.
lauantai 10. toukokuuta 2014
Treeniä, treeniä
Pitkästä aikaa on päästy taas vähän ahkeramman treenaamisen makuun. Eilenkin treenattiin peräti kaksi kertaa vesisateessa (siinä välissä ei tainnut sataa..). Ensin aamulla tokoiltiin ja illalla vielä rallailtiin ja vähän tokoiltiinkin. Tipille sadetreenit tekee kyllä hyvää, koska pikkujätkä ei tykkää sateesta yhtään. Varsinkin paikallaoloissa jätkä vetää korvat luimuun ja on surkean piestyn näköinen. Niin ja tämähän on se koira, joka on aina ja heti tilaisuuden tullen järvessä (tosin mun kaikki koirat on aina olleet sellaisia, miksi?!).
Eilen oli siis tokoilupäivä. Aamulla teimme ohjattua noutoa, zetaa ja tunnaria. Ohjattu on kyllä yksi Tipsterin bravuureista, vaikka pikkusäätöä siinäkin on. Tipi kun tietää, mitä tässä tehdään, eikä malttaisi odottaa käskyjä. Tai siis kyllä se 99 % odottaa, mutta pylly on just ja just maassa tarpeeksi kauan. Vähän siis malttitreeniä tähän :) Hienosti jätkä haki oikean kapulan, vaikka olivat vain 2 metrin etäisyydellä toisistaan. Tämä vaikeuttaminen onkin tärkeää, koska Tipillä tuo ennakointi ja hosuminen tulee juuri silloin, kun se osaa jo tehtävän.
Zetassa istuminen tökki. Siihen saatiin treenikaverilta ihan hyvää vinkkiä.
Tunnarissa toi joka kerta oikean - nostettuaan ensin yhtä tai kahta väärää. Tokalla kerralla vei kapulan liikkurille, ja oikein nättiin perusasentoon menikin ;-) Edelleen siis paineistuu musta aikalailla, vaikka oon vaan palkannut oikeista ja jättänyt väärät huomiotta.
Lopuksi vielä luoksetulo pitkältä matkalta ilman pysäytyksiä ja sit täyttä laukkaa loppupalkalle.
Illalla sit rallyt-tokorata pariin kertaan ja vähän seuraamista ja lyhyitä paikallaoloja erittäin häiriöisessä ympäristössä. Hyvää treeniä oli!
Keskiviikkona käytiin aksailemassakin. Nyt on alkanut taas homma sujua! Välillä talvella tuntui, että ei tästä tule mitään, kun vaan huidon ja hosun. Parin viikon päästä olisi taas kakkosten kisojakin lähiseudulla, joten eiköhän sinne suunnata.
Zetassa istuminen tökki. Siihen saatiin treenikaverilta ihan hyvää vinkkiä.
Tunnarissa toi joka kerta oikean - nostettuaan ensin yhtä tai kahta väärää. Tokalla kerralla vei kapulan liikkurille, ja oikein nättiin perusasentoon menikin ;-) Edelleen siis paineistuu musta aikalailla, vaikka oon vaan palkannut oikeista ja jättänyt väärät huomiotta.
Lopuksi vielä luoksetulo pitkältä matkalta ilman pysäytyksiä ja sit täyttä laukkaa loppupalkalle.
Illalla sit rallyt-tokorata pariin kertaan ja vähän seuraamista ja lyhyitä paikallaoloja erittäin häiriöisessä ympäristössä. Hyvää treeniä oli!
Keskiviikkona käytiin aksailemassakin. Nyt on alkanut taas homma sujua! Välillä talvella tuntui, että ei tästä tule mitään, kun vaan huidon ja hosun. Parin viikon päästä olisi taas kakkosten kisojakin lähiseudulla, joten eiköhän sinne suunnata.
maanantai 28. huhtikuuta 2014
Keväthulinaa
Reemus-Eemeli on kyllä taas ollut niin eemeliä että. Kaikenlaisia pikkutempauksia on ollut, kaikkialle pitää tunkea nenä, kaikkeen pitää osallistua (eli seistä tönöttää tiellä), kaikkea liikkuvaa pitää haukkua (tai kiljua) ja kuulokin on ajoittain pahasti hukassa. No, ei oo ainakaan pahasti kipeä ;-) Toiset koirat tulee helpommiksi iän myötä, Remu sen sijaan selvästikin itsepäisemmäksi. Tai sitten ikää ei vielä ole tarpeeksi :D On se silti aika hauskakin kekseliäisyydessään ja puuhissaan.
 |
| Pallo? Sanoitko pallo?! |
 |
| Tosi viksut kerjääjät |
 |
| Kaikkea kannattaa maistaa |
 |
| Mä nyt sitten istun tässä, kun käskettiin, mutta on tää aika noloa.. |
 |
| Uimaan tekee pienen koiran mieli |
 |
| Pojat pomppii |
 |
| Maisemien ihailua aamulenkillä |
 |
| Rottajahtia. No, siellä oikeasti olikin rotta. Talvella.. |
Tilaa:
Kommentit (Atom)