Putkitreeniä

Eilen olimme Remun kanssa syksyn viimeisissä ohjatuissa ulkotreeneissä. Otsikosta voisi saada kuvan, että harjoittelimme putkia, mutta itseasiassa enemmänkin putkiin menemättömyyttä. Mikä on Remuselle nii-in vaikeeta, huokaus, koska putket nyt vaan on nii-in ihania.. joten siihen nähden treenit menivät kyllä hienosti! Sillä eipä tuo itseasiassa mennyt koko kahden tunnin aikana kuin kaksi kertaa putkeen silloin, kun ei olisi pitänyt. Teimme kaksi eri harjoitusta. Jälkimmäinen oli ehdottomasti vaikeampi. Yritin jonkinmoista kuvaakin piirrellä, ehkä siitä saa jotain selvää.. Ideana oli siis, että otetaan kunnon vauhti ja yritetään sen jälkeen olla menemättä putkeen. Jeps.. Ja sit vielä mennään tuolta neloshypyltä oikeaan päähän vitosena olevaan putkeen, ei siis siihen päähän, jonka eteen koira hyppää neloselta.. Saattaa näyttää kuvassa helpommalta kuin mitä todellisuudessa on. Mutta hyvää treeniä sikälikin, että ei ollutkaan ihan niin ylitsepääsemättömän vaikeata, ettei olisi pystynyt keskittymään ohjaamisen hienosäätöön. Eli toistoja tuli otettua aika monta ihan sillä, että saataisiin turhan pitkiä kaarroksia lyhennettyä.

Oli myös enemmän kuin mukavaa huomata, että kotona harjoittelu alkaa tuottaa tulosta mun kohdalla. Ohjaaminen alkaa tuntua sujuvammalta ja nopeammalta. Ehkä yksi ratkaisun avaimista onkin, että nyt tässä vaiheessa voisi alkaa juostakin samalla kuin ohjaa ;-) Alussahan itseasiassa tietoisesti olen yrittänyt hieman himmata vauhtia koiralta hidastelemalla itse, jotta tuo saisi enemmän aikaa miettiä, mitä tekee, mutta nyt tuntuu, että alkaisi olla aika liikkua itsekin hieman reippaammin, ja tuntuu, että sieltä se sujuvuus ohjaamiseenkin löytyy kuin itsestään. Tulemme siis silti edelleen harjoittelemaan hyvin ahkerasti kotipihan kolmella hypyllä ja kepeillä kaikenlaisia pyörityskuvioita.. Ja yritän itse muistaa laittaa Romeon ja Sanin siksi aikaa tarhaan, ettei käy kuten viime pyhänä, kun peruutin vauhdilla Sanin päälle ja lensin suoraan takapuolelleni. Kädet tietysti vastaan niin, että tuli kunnon mustelmat kämmeniinkin. Tekevälle sattuu..

Ja jotta jaksaa treenata, pitää myös nukkua:





Pari syksyistä kuvaa karvakorvasta ja Romeosta:

Rapsuta!

Hei, mistä täältä pääsee pois?! (ihmettelee Romeo, joka onnistui karkaamaan pihasta ainakin viisi kertaa ennen kuin aidasta tuli romeonkestävä)

Kukkulankunkku