Jos kenraaliharjoitus on fiasko, niin mitä mahtaa tapahtua kisoissa..

Jaa, olipa taas maanantaina sellaiset pois alta rimat ja muurinpalikat -treenit, ettei vähään aikaan ole ollutkaan. No, saattoi olla jotain syytä siinä, että istuin viikonlopun nenä kiinni kirjassa eli ei käyty kunnon lenkeillä lainkaan ja maanantainakin jätkä joutui odottamaan kolme tuntia autossa ennen treenejä mun ollessa yliopistolla. Eli nyt meidän tärkein osa valmistautumista ens sunnuntain kisoihin onkin säännöllinen koiran väsytys metsälenkeillä. Ihan kiva tää uus käytäntö, että lähtölistat julkastaan etukäteen, niin nyt pystyn etukäteen valmistautuun varsinkin henkisesti siihen, että me lähdetään ekassa startissa ensimmäisenä.. Mutta toki myös siten, että olen paikalla vielä tavallistakin aikaisemmin, että ehdin varmasti lämmitellä ja valmistella koiran jo ennen rataantutustumista. Ei kiva, mutta jonkunhan sitä ekana pitää lähteä. Tokassa startissa sentään oli lähtövuoro jossain siellä kymmenennen paikkeilla eli just sellanen ideaali.

No mut niihin maanantain treeneihin vielä. Treenasimme tällä kertaa ilman varsinaista kouluttajaa. Rimoja tosiaan tippui ihan urakalla ja suurin osa ihan siksi, että jätkä ei malttanut hypätä vaan kaahas vain menemään. Ekassa radassa oli alussa hyppysuora 3 kpl aitoja ja muuri, jolta sitten 90 astetta oikealle putkeen. No joo, muurilla lensikin sitten koko keskiosa, ei pelkästään palikat, jätkän tömäyttäessä matalaliitoa etutassut edellä keskelle muurin keskipalikkaa. Että silleen. Ja vauhti ei kun parani. Jos jotain hyvää haluaa keksiä, niin puomin alastulokontaktille pysähtymisen onnistumisprosentti huiteli aika lähellä 90%:a, ja ne pysähtymättömätkin olis ollu virheettömiä suorituksia. A:llakin pysähdyttiin jo selkeesti useammin kun joka kerta, ja nyt onnistui aika usein kerrasta. Tyylipisteistä ohjaajan toiminnan osalta ei kannata tässä vaiheessa kyllä vielä puhua, jos tavoitteena on mahdollisimman hienovarainen ja tyylikäs suoritus..

Heitteillejätetty harrastuskoira on kyllä keksinyt kaikkea muuta kivaa kuten esimerkiksi puukolla askartelun, mikä toki kuuluu - tai on ainakin kuulunut - nuorten poikien normaaleihin harrastuksiin, kaiketi. Pari kertaa jätkä on hakenut isännän metsästysvaatteissa roikkuvan puukon. Sen vielä ymmärtää, koska se tod.näk. haisee varsin herkulliselta tarkkanenäisestä lihansyöjästä. Mutta se, että pieni spanieli (okei, ei oo kovin pieni) kaivaa työkalupakista kaikkien muiden tavaroiden joukosta jälleen kerran juuri puukon, niin se pistää kyllä ihmettelemään. Todellakin.