Onpas omituista, kuinka monta koiratapahtumatonta viikonloppua tässä on jo ollut. Välillä kun tuntui, että hyvä, jos oli edes joskus viikonloppuna edes toinen päivä ilman ohjelmaa ;-D No, jotta ei aivan päästäisi metsittymään, niin ilmoitin sitten Reemu-koiran hetken huumassa hyvien treenien jälkeen ja ulkomaan näyttelymatkan peruunnuttua agikilpailuihin. Saapa nähdä mitä siitä sitten tulee.. Muusta en oikeastaan ole huolissani kuin kontakteista ja niistäkin lähinnä vain A:sta. Jos nyt siis ajatellaan ihan vain Remun osaamista eikä mun ohjausta, josta löytynee aika montakin huolestumisen aihetta.. Joka tapauksessa parin viikon päästä mennään siis katsomaan, mitä treenataan talvella ;-) Yleensä kun ne puutteelliset taidot ja heikot kohdat tulevat kaikkein parhaiten esille kisoissa..
Muuten on siis ollut aika hiljaista tapahtumarintamalla. Lähinnä on keskitytty etsimään tavaroille paikkoja (enää kaksi laatikkoa purkamatta!) ja katsastamalla hyviä ulkoilumaastoja. Täällä kun melkein pitää ne lenkkipolut itse tehdä kävelemällä, jos ei aina halua kävellä sitä yhtä ja samaa metsäautotien pätkää. Välillä on treenattu vähän tokojuttuja pihassa, lähinnä palloleikin ohessa pysähtymistä sekä noutamista erinäisillä esineillä. Ja eilen harjoiteltiin pitkä matka vieressä käskyn alla kävelyä peuran jäljille säntäämisen seurauksena.. Nenän ja pään "puhdistuttua" peuran hajusta jätkä jo tarjosi itse katuvaisesti varsin hyvää tokoseuraamista.
Hiukan useammin kuin tokoa on treenattu keppejä ja hypyillä kääntymistä. Viime viikon hallitreeneissäkin otettiin muuten keppitehotreeniä. Minkä yhteydessä taas sain huomata, että tilaa pitää muistaa antaa, niin menee paremmin. Ei siis oikeestaan kepeillä, vaan ihan näin yleensäkin. Sylikoira-Remunen, jonka motto muuten on mitä lähempänä sen parempi, tarvitsee siis selvästi töitä tehdessään tilaa. Kiva tietysti sikäli, että vaikeehan ton vauhdissa olisi ihan kuonosta vieden ohjata..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti