Herkkä pieni snapielieläin

Tulipahan eilen tehtyä agilitytreeneissä kiinnostava huomio. Tai oikeastaan Jonna teki, jos ihan tarkkoja ollaan. Olen kyllä huomannut saman ihan kotioloissa ja varsinkin metsäulkoilussa, mutta en jotenkin osannut yhdistää agilitytreeneihin sitä.. Eli Remulle ei saa huutaa, koska Remu on hyvin hyvin herkkä pieni poika, joka ei pidä lainkaan siitä, että hänelle huudetaan. Jos erehdyt karjaisemaan epätoivoisesti "odota" ennen kontaktia, niin varmastikaan Reemu ei odota, koska ei kai kukaan ole niin tyhmä, että jäisi odottamaan, kun perässä tuleva karjuu ja kiljuu.. Ehei, vaan Remulle pitää sanoa kauniisti ja ystävällisesti, aivan normaalilla puheohjausäänellä "odo", ja kyllä, tottakai minä odotan, vakuuttaa Remu-Eemeli, ja pysähtyy oikein hienosti ja napakasti. Että niin, sellainen herkkis tämä pieni peloton hurjimus.

Eilisten treenien aiheena oli kontaktit, ja niitä sitten treenattiin kaikkia kolmea estettä ja samalla vähän kaukaa ohjausta (ei tosin ainakaan meidän kohdalla tarkoittanut sitä, että olisin itse ollut kaukana kontakteilta..). Kontakteja otettiin nyt Remun kanssa niin, että pysähdyksen jälkeen ei jatkettukaan suoraan seuraavalle esteelle, vaan pyysin sen ensin kontaktilta perusasentoon sivulle (vaihdellen omaa sijaintiani), palkkasin siihen ja sitten lähetin seuraavalle esteelle. Näin pyrimme estämään sen kontaktilta suoraan ekalle edessä olevalle esteelle säntäämisen. Tuntui toimivan, ja varsinkin kun kiinnitin huomiota pysähtymiskäskyn ystävällismieliseen äänensävyyn (huokaus, juuri niin..), niin jätkän tarkkaavaisuus kuunnella seuraavaa käskyä oli oikein mainiota, eikä sivulletulo ollut ongelma edes putken edessä, vaan se tehtiin esimerkillisen ripeästi ja suoraan. Vikalla kerralla nimittäin pyysin jätkän A:n kontaktilta sivulle niin, että olin hyvin lähellä edessä olevan putken suuta. Alla olevassa kuvassa on punaisilla numeroilla eka harjoitus ja vihreillä toka.  Selvennykseksi: punainen este numero 6 on keinu ja puomin (vihreä 6) alta menee lyhyeksi lytätty putki.

Kivat harjoitukset, joissa meille haastavinta oli se kontakteille pysähtyminen. Putkeen ja hypyille lähetykset ja ohjaaminen puomin "yli" (eli ohjaaja toisella puolella puomia kuin koira) eivät tuottaneet ongelmia.

Tässä lisäksi pari kasvattajatädin arkistoista löytynyttä videopätkää viime heinäkuun sprinkkuleiriltä. Hyvin noista videoista näkyy se mun suuri(n) ohjauksellinen heikkous tällä hetkellä (tai toivottavasti nyt oon tosta jo kehittynyt), vaikka radat menevätkin virheettömästi.

Remu treenaa 1

Remu treenaa 2

Ja agilitystä muihin aiheisiin. Remu-Eemeli on keksinyt lisää maalla asumisen riemuja kuten hiirijahdin. Yhtenä iltana pihan poikki juoksi hiirulainen aivan Remun läheltä, ja voi sitä jahdin riemua, kun Remu säntäsi perään. Siinä jahdissa kuluikin sitten rattoisasti pitkä tovi, eikä sitä mitenkään voinut keskeyttää, vaikka muut lähtivät iltakävelyllekin (yleensä sentään kun siitä mahdollisuudesta vihjaistaankin, niin porukka on samantien portilla jonossa). Lenkillelähtökutsu sai nyt vastaukseksi vain kärsimätöntä vinkunaa.Välillä piti käydä vilkaisemassa, että minä olen vielä tallella pihassa ja ei kun takaisin kaivamaan lehti- ja risukasoja. Kiinni jätkä ei tainnut kyllä mitään saada ja tuskin edes näki muita hiiriä kuin sen yhden pihan poikki juokseneen. Hirvet eivät ole ollenkaan niin kivoja kuin hiiret (onneksi!), sillä niitä korkeintaan haukutaan pari kertaa, ja tullaan sitten kertomaan, että tiedätkös mitä tuolla oli :-D