Tästähän on tulossa varsinainen treeniblogi. Minkähän takia mä vaan innostun tästä koiran kanssa harrastamisesta erityisesti aina tälläsiin aikoihin, kun ei oo mitään kisoja tai muita tapahtumia tarjolla ;-) Me on jopa aloitettu Reemu-Eemelin kanssa kaikkien taiteen (=lajin) sääntöjen mukainen peruskuntokausi, jossa pikkuspanielia raahataan jatkuvasti pitkin maita ja mäkiä ja syötetään kuin juottoporsasta. Sivustakatsojista saattaa kyllä näyttää, että se on koira kun juoksuttaa emäntäänsä, mutta sehän ei tietenkään pidä paikkaansa, koska Reemuselle on jo pienenä pentuna opetettu kumpi meistä seuraa ja kumpi määrää suunnan ;-DNyt vain odotamme hartaasti lunta, että voimme lisätä mäkien kiipeilyyn ja risukoiden tarpomiseen potkukelkkailun (sitä päästiin jo pari kertaa kokeilemaan) ja umpihankijuoksun. Varsinaista extremelajia muuten tuo metsässä reippaasti lenkkeily, kun tarkoituksena on mennä niistä vaikeimmista kohdista ja liikkua mahd. nopeasti, näillä vesikeleillä, kun oksat on tosi liukkaita ja sammalet ja jäkälät lähtee tosta vaan jalan alta. Mutta keväällä olemme loistokunnossa, kun vielä helmikuusta aloitetaan kilpailukauteen valmistava kausi, jossa lisätään kestävyysharjoitteluun nopeusharjoittelu (Remu taitaa kyllä tehdä senkin jo nyt..).
Mutta siis eilisiin treeneihin. Meni ihan kivasti, olis voinu mennä paremminkin, mutta toisaalta, treeneissähän me oltiin eli ei ollut tarkoituskaan, että olisi lällynhelppoa ja kaikki onnistuisi tosta vaan. Näin ainakin itse näen treenien tarkoituksen. Viretila oli molemmilla nyt parempi: mulla virkeämpi ja Remulla rauhallisempi. Mentiin useita lyhyitä noin 7-8 esteen aita-putki-kepit-A -variaatioita, joissa piti erityisesti kiinnittää huomiota omaan vartalon käyttöön. Mistähän mä saisin jonkun kisoihinkin huutaan mulle, että liiku, liiku.. Remu menee meinaan hienosti silloin, kun olen itse ajoissa ja ohjaan nimenomaan kropalla. Tai sanotaanko, että kun olen ajoissa ja ohjaan OIKEIN kropalla, koska sitähän se jätkä lukee, vaikka mulla hartialinja olisi mihin päin.. Vartalo-ohjauksen avulla Remua saa kyllä ohjattua hyvinkin etäältä, ja esim. putkeen kaukaa lähetyksen jälkeen jonkin matkaa (edes pari estettä..) pystyy yleensä jopa ohjaamaan vedättämällä (mikä on mulle se aiemmilta koirilta tutumpi tapa).
Näiden pätkien lisäksi otimme A:ta ja puomia yksittäin. Tai A oli muutaman kerran radallakin, mutta otin sen kuitenkin yksittäisenä muilla paitsi sillä radalla, missä se oli ekana esteenä. Hienosti pysähtyi. A:lla kokeilin sitten ottaa vauhtia hypyltäkin, ei ongelmia, ja puomilla kiihdykkeenä oli putki suoraan edessä. Se meinasi eka kerralla olla liian suuri haaste, ei jätkä sinne karannut, mutta ei malttanut pysähtyä kunnolla, vaan tulos oli joku 3 off-1on. Muilla kerroilla ei putken suhteen ongelmia. Perjantaina on tarkoitus mennä lisätreenaamaan kontakteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti