Remu-Eemelin metkut: "Direct action is fun film that doesn't take itself too seriously"

Olen tässä nyt viime aikoina kuullut useammaltakin taholta, kuinka suoraviivainen tyyli Remulla on edetä agilityradalla. Jätkän etenemistä on verrattu jopa junaan, joka kyllä musta on hieman liioiteltua.. Tämä vaatinee nyt jonkinlaista selittelyä. Remu-Eemelihän sai virallisen nimensä muun pentueen tapaan elokuvien mukaan, ja Remun kohtaloksi osui toimintatrilleri Direct Action. Nomen est omen näyttää pitävän jätkän kohdalla paikkansa oikein hyvin. Enpä ole leffaa koskaan nähnyt, nimikin tuli valittua vain siksi, että se sopi minun pennulle ja kasvattajan nimelle asettamiin kriteereihin, mutta arvostelujen mukaan kyseessä on perinteinen toimintaleffa, jossa tapahtumia ja räiskettä riittää, mutta kuitenkaan hauskuutta unohtamatta. Ihan siis juuri sitä, mitä Remukin on. Suoraa toimintaa, jopa kirjaimellisesti. Vapaasti voisi vielä kääntää, että silkkaa toimintaa..

Eilen oltiin oman ryhmän agilitytreeneissä, ja sunnuntain masennuksen jälkeen oli taas aihetta hymyillä. Reemu oli loistavan taitava (ja itsekin pysyin hyvin menossa mukana). Kolme erilaista pätkää ehdittiin tehdä. Aluksi ja lopuksi mentiin suoraviivaiset vauhtipätkät, jossa oli mukana puomi ja A. Pysähtymiset ok. Nyt tuntuu, että jotkut herneet ovat pikkupäässä kohdanneet kontaktien suorituksen osalta. A:lla välillä tullaan kyllä alas niin vauhdilla, että pysähtymisessä on tekemistä ja sen takia Remu välillä heittääkin takapuolensa sivulle jättäen kuitenkin yhden takatassun kontaktille. Ja kattoo, että eiks tää riitä, häh. Lisäksi niillä harvoilla kerroilla kuin kontaktin suoritus menee läpijuoksuksi, jätkä kuitenkin juoksee kontaktin alas asti, eikä tee superkoiraloikkia entiseen malliin. Tälläinen läpijuoksu tuli siitä, kun vikalla pätkällä kokeilimme, kuka meistä - minä, Jonna vai Remu - juoksee puomin nopeimmin ;-) Ei varmaan ketään yllätä, että Remu voitti kirkkaasti.. Oikeastihan tarkoituksena oli treenata tilannetta, jossa tuomari tulee tosi lähelle katsomaan ylös- ja alastulokontaktit. Tokalla kerralla onnistui pysähtyminen kyllä sitten jo hyvin.

Näitten pätkien välissä tehtiin hieman erilainen harjoitus. Jonna laittoi esteille numerot kuten kisoissa ja meidän piti "tutustua" rataan vain kentän yhdeltä pitkältä sivulta käsin. Emme siis saaneet mennä radalle katsomaan kulmia ja etäisyyksiä, vaan ne piti arvioida kentän laidalta. Aivan kuin olisi missannut kisoissa rataantutustumisen ja pitäisi tehdä ohjaussuunnitelma ilman sitä. Varsin kiinnostavaa, kun radassakin oli aika haastavia kohtia. Alun sähläyksen jälkeen se meni oikein kivasti, varsinkin pitkä "suora" (joka siis näytti suoralta, mutta ei ollut) onnistui tosi hienosti. Remu onkin kyllä hyvä hakemaan itse esteitä, mikä auttaa tollaisissa tilanteissa, kun joka esteelle ei tarvitse viedä. Eikä tuossa olisi pystynytkään.

Remu oli tällä treenikerralla suoritusvuorossa viimeisenä, mikä antoi hyvän mahdollisuuden harjoitella paikallamakuuta seuraavaan harjoitukseen tutustumisen ajan. Hyvin hyvinhän tuo pysyi, sen jälkeen kun käsitti, mistä on kyse. Oli jopa ihan rauhassa, eikä häiriintynyt muiden ihmisten kulkemisesta, mikä oli mukava huomata. Kotona on treenattu paikallamakuuta/istumista niinkin, että jätän Remun toiseen huoneeseen. En ole koskaan aikaa ottanut, mutta useamman minuutin olen ollut pois. Lopuksi hieman lisää talvisia kuvia. Tai ainakin kuvia Remusta lumisella taustalla ;-)