Siinähän se sitten meni vuosi 2009, ja uutta ollaan aloittelemassa. Sen kunniaksi voisi kerrata viime vuoden saavutukset ja hieman miettiä tavoitteita tälle vuodelle. Viime vuoden yksi suurista "virallisista" saavutuksista oli Remun Suomen muotovalion arvo. Viimeinen SERT tuli Lahden kv-näyttelystä sijoituksella PU2 ja VACAn kera. Karkun erikoisnäyttelyssä Reemu oli PU4, ei huono saavutus sekään. Kevään jälkeen ei näyttelyissä käytykään yhtä piipahdusta lukuun ottamatta. Agilitykisaura aloitettiin keväällä muutamalla startilla, jonka jälkeen jäätiin heti kisatauolle ;-) Marraskuussa sitten kisattiin kaksi starttia, joista toisesta tuli eka virallinen tulos ja toinenkin oli todella hyvä suoritus. Tulostasolla tarkasteltuna vuosi ei ollut yhtä aktiivinen kuin edelliset, mutta treenattu on paljon juurikin agilitya, ja se alkaa nyt todella näkyä. Muista tapahtumista mainittakoon Sprinkkuleirille osallistuminen, Agirodussa Veikan Vaikeita edustaminen, muutto kahteen kertaan ja mun gradun valmistuminen.
Koiraharrastuksen kannalta tämä vuosi on tarkoitus pyhittää agilitylle. Tavoitteena on kiertää vähintään kaikki lähiseudun kisat, mikä toivottavasti riittää ainakin kakkosluokkaan nousemiseen. Saattaa kuulostaa epäloogiselta ajatukselta, koska ikävä kyllä siirtoa seuraavaan luokkaan ei saa starttimäärien perusteella.. Uskoisin kuitenkin, että kun startteja on tarpeeksi, niin niiden joukkoon mahtuu kolme sellaista suoritusta, jossa sekä koira että ohjaajansa ovat oikeassa viretilassa. Molemmilla meistä kun osaaminen kyllä riittää ykkösluokan radoille. Alkuvuosi kuluu pitkälti treenaten ja peruskuntoa keräten, mutta aktiivisempi kisakausi alkaa sitten toukokuussa, kun kisoja on enempi.
Näyttelyitä on tarkoitus kiertää sen verran, että ainakin yritämme saada sen viimeisen CACIBin inttivalion arvoa varten. Reemu olisi nyt loistavassa kunnossa turkkinsa ja lihaskunnon suhteen, näyttelyitä vaan ei juuri ole tarjolla.. Pahasti kyllä näyttää siltä, että kun ei noita kv-näyttelyitä muutenkaan ole paljoa - ainakaan edes jonkinlaisen järjellisen matkan päässä - niin niissäkin vähissä on turhan usein sellainen tuomari, mikä pistää harkitsemaan, kannattaako uhrata rahaa ja aikaa osallistumiseen. Pitäisi varmaan lähteä ulkomaille, mutta ei sitä oikein yksin viitsisi.. Inttinäyttelyiden lisäksi melkoisen varmasti osallistumme perinteisesti Karkun erkkariin.
Tokossa tavoitteena on (edelleen) saada ALO1-tulos. Se tosin vaatisi sen, että paikallaoloa tehotreenaisi ja toisaalta myös sen, että ilmoittautuisi kokeisiin.. Paikallaolo on edelleen hieman epävarma, mutta muut liikkeet on ollu jo hyvän aikaa siinä mallissa, että niitä en enää aktiivisesti edes treenaa. Eipä ole kyllä paikallaoloa edes treenattu muuta kun agilitytreenien yhteydessä, mikä ei ehkä ole paras paikka rauhallisen paikallamakuun saamiseksi.. Ylempien luokkien liikkeitä ajatellen on tehty pikku hiljaa niihin pohjia, ja ainakin sitä on tarkoitus jatkaa, vaikka toko tänä vuonna jäisikin agilityn varjoon. Suuri tavoitehan on saada jätkälle VOI1-tulos siihen mennessä, kun se täyttää kymmenen, että ei tässä mikään kiire ole ;-)
Mejä pysynee nyt tauolla tämän vuoden kokeissa käymisen osalta. Tarkoitus on kuitenkin treenata, ihan jo sen takia, että se on hyvää vastapainoa agilitylle ja toisaalta sen takia, että sen harrastaminen on nyt niin helppoa, että olisi sääli jättää tilaisuus käyttämättä.
Noo, vuoden päästä voidaan katsoa, toteutuiko tästä listasta mikään :-D Vähintään Romeo, Sani ja Remu aikovat kuitenkin viettää onnellista maalaiskoiran elämää omassa pihassa touhuten ja välillä metsässä kirmaten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti