Agitreeniä, kylmää ja vihdoinkin ulkoilua

Maanantain agitreenit jäi näköjään kokonaan postaamatta, mutta ei nyt mitään ihmeempää oikeestaan tehty ja koirakin toimi muistaakseni aika perustasollaan, joten eipä niistä sen enempää. Muuta kuin se tuli ilmi, että polven korjailu tulee tarpeeseen, koska juoksusuorat ei enää kolmannen kierroksen jälkeen oikein tahtonut onnistua.. Ihan totta puhuakseni niin kyllä se polvi haittaa jo ihan perusulkoiluakin.

Melkein koko viikon olikin sitten niin kylmä, että ulkoilut jäi aika minimiin. Kakskyt-kakskytviis pakkasta ja puuskainen tuuli, ei kiva. Ostin Sanille fleecehaalarin takin lisäksi, eikä neiti kyllä yhtään ole vastustellut sen pukemista. Puntit vaan vaativat pientä korjailua, kun tahtovat valua tassujen yli koko ajan.

Perjantaina kävimme poikien kanssa taas hierontakoululla hoidettavana. Miksi meillä muuten aina koirat pääsee hierottavaksi ja trimmattavaksi ja vaikka mihin, mutta mä en?

Eilen sitten vihdoin oli sopiva keli ulkoilla. Kiersimme pitkän kahden tunnin metsälenkin, josta suurin osa matkaa oli metsäautoteitä, mutta mahtui mukaan myös yksi hakkuuaukean ylitys ja metsässä rämpimistä. Lenkin jälkeen siis nilkutimme Romeon kanssa kotiin. Jopa Remu oli hieman väsynyt juostuaan koko matkan. Metsässä meitä saatteli vähän matkaa töyhtötiainen. Ai että harmitti, kun kamera jäi kotiin. Tintti tuli ihan parin metrin päähän oksalle istumaan, ja seurasi meitä sirkuttaen ja oksalta oksalle lennellen hyvän matkaa. Nähtiin myös noin kymmenen metson parvi. Ensimmäiset lähtivät lentoon tien vieressä olleelta kalliolta ilmeisesti meidän ääniä pelästyen. Usutimme Remun katsomaan josko niitä vielä olisi jäljellä. Jätkä ensin vähän empi kauemmas lähtemistä (taisi johtua ihan pusikosta ja jätkää selkään asti ulottuvasta hangesta), mutta nosti hienosti yhden naaraan ihan meidän läheltä ja vielä pysähtyikin (syy tod.näk. edellä mainittu..). Lähetettynä kävi vielä tarkastamassa kauempaa paikan, mistä suurin osa parvesta lähti lentoon, mutta siellä ei ollut enempää. Ja hei, tuli kutsusta heti pois selvästi ihanista hajuista huolimatta.

Illalla vielä hirvi seistä möllötti taloa vastapäisessä koivikkorinteessä. Pojat sen sieltä hoksasivat iltapissalla käydessään. Kamalasta haukkumetelistä hirvi ei juuri välittänyt, ihan jopa pari askelta viitsi ottaa poispäin. Ihme kyllä aita pidätteli Remua ja Romeota, vaikka tuskin niistä kumpikaan olisi oikeasti uskaltanut hirven lähelle edes mennä saatika lähtenyt sitä ajamaan. Jos hirvi olisi edes niitä karkuun lähtenyt :D