maanantai 11. tammikuuta 2010

Punavalkoista hännänhuisketta

Eilen vietimme mukavan päivän Hyvinkäällä Remun kasvattajatäti Tiinan järjestämässä kasvattipäivässä. Paikalla oli Jangas-koirien lisäksi myös Berit Niemen kasvatteja. Ohjelmassa oli meidän osalta osallistuminen Päivi Männistön agility- ja Beritin tokokoulutukseen. Agility ei mennyt ihan putkeen - vaikka toisaalta ei jätkä tosiaan karkaillut putkiin - liekö syynä aikainen ajankohta (klo 9 on aikaista, kun on lomaillut viimeiset pari viikkoa..), vieras paikka (tähän en usko itsekään) vai mikä, mutta sähläystä ja säntäilyä oli aivan liikaa. Lisäksi Remu aivan itselleen epätyypillisesti pyrki haahuilemaan ja vilkuilemaan radan reunoille. Rata oli aika haastava, paljon käännöksiä, välistävetoja yms., mutta on me nyt tollasiakin treenattu ja hiukka paremmalla keskittymisellä molemmilta koirakon osapuolilta olisi meno ollut siistimpää.

Pienen tauon jälkeen tokoiltiin. Ensin tehtiin kontaktinpitämisharjoituksia, jotka sujuivat yllättävän hienosti, vaikka häiriöitä lisättiin. Vinkulelu häiriötekijänä meinasi kyllä olla liikaa, mutta senkin Remu pystyi ensiyllätyksen jälkeen jättämään huomiotta. Sen jälkeen katsottiin Beritin kanssa seuraamisen tilannetta. Parempaan päin oli mennyt Beritin mielestä, mutta vieläkin on ajoittain levotonta ja pää kääntyilee. Remu ikäänkuin välillä unohtuu katselemaan muualle ja sitten sille tulee kiire ottaa mut kiinni ja hakeutua oikealle paikalle. Ja sitten taas parin metrin päästä sama juttu. Lyhyissä pätkissä seuraaminen menee tosi kivasti ja koira pysyy hyvällä paikalla. Tempon muuttelut, tiukat mutkittelut yms. tuntuvat auttavan, joten niitä nyt sitten pitäisi tehdä. Otin tokotreenien jälkeen vielä itsekseni pientä agitreeniä, ja se meni meidän omalla tasolla eli paljon sujuvammin ja kivemmin ilman mitään turhia vilkuiluja.

Lopussa oli ohjelmassa se kaikkein haastavin osuus eli valokuvaus. Jangas D-pentueesta eli Veikan Vaikeista oli paikalla kuusi koiraa seitsemästä: Remu-Eemeli, Tarmo-Termiitti, Paavo-Peekele, Raisa-Riesa, Nuppu ja Manteli. Varsinkin pojille valokuvaus oli vakava paikka. Vai olisiko ollut siskojen vieressä kylki kyljessä istuminen se, mikä veti ilmeet totisiksi ;-D Mun kamera unohtui kotiin, toivottavasti saan Tiinalta tai joltain muulta kuvia jossain vaiheessa. Oli tosi mukava nähdä kaikkia näiden kolmen vuoden aikana tutuksi tulleita ihmisiä ja koiria ja tutustua uusiin "sukulaiskoirien" omistajiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti