Temppuilua

Kohta kaksi viikkoa on nyt otettu kovasti rauhallisesti, ja kyllä osaa olla tylsää. Nyt tosin olen jo tällä viikolla päässyt vähän uloskin, eilen jopa Remun kanssa käytiin vähän tuolla läheisellä metsäautotiellä kävelyllä. Mutta juoksemista ei voi vielä edes ajatella, kun kävelykin sujuu vähän niin ja näin, eli agitreeneistä on turha haaveilla ihan lähiaikoina. Tai ainakaan ensi maanantaina. Ja koska mulla on nyt tosi tylsää, eikä opiskelujututkaan huvita, niin postataan nyt sitten uppotylsä selvitys siitä, mitä me on treenattu tällä viikolla. Laitan edes muutaman kuvan piristämään tätä jaarittelua. Remulle on nyt tullut jokapäiväiseksi tavaksi käydä tarkistamassa talipallotilanne. Ajatella, että mä syksyllä laitoin nuo pallotelineet tuolilla seisten..

No, tällä viikolla kun ei ole enää tarvinnut varoa heiluvia häntiä ja tassuja niin kauheasti, niin ollaan poikien kanssa harjoiteltu temppuja sisätiloissa. Romeo on saanut harjoitella ihan oikeasti sirkustemppuja, mutta Remun harjoittelu on kyllä tavoitteellisen harrastuskoiran ollessa kyseessä tähdännyt tokoliikkeiden oppimiseen. Ja täytyy sanoa, että kyllä temppujen opettelu käy Romeolta sujuvammin kuin Remulta, jonka mielestä ratkaisu kaikkeen on katsekontakti :-D

Rompun kanssa käytän naksutinta, ja herran mielestä kaikki, mitä sen kanssa tehdään on tosi kivaa. Romeo varsin hyvin tarjoaa itse erilaisia käytösvaihtoehtoja, joten mikäs sen helpompaa kun naksutella sitten oikeasta toiminnasta. On hauska seurata koiraa, kun oikein näkee, kuinka pienet harmaat aivosolut raksuttaa! Tämä on ehdottomasti Romeolle se paras tapa opetella uusia asioita ja jälkiviisaana on hyvä sanoa, että jos olisin naksutinta tajunnut ja osannut käyttää herran ollessa nuorempi, niin tokojututkin olisi varmaan tällä keinoin saatu opittua tosta vaan ja korkealla motivaatiolla.

Nyt viimeisimpänä on harjoiteltu tassun laittamista silmille, peruuttamista ja kosketuskohteena käden, pallon ja kontaktilätkän erottamista sanotun nimen perusteella. Ja sitten aina välillä pelataan erilaisia aktivointipelejä, mistä Romeo tykkää myös kovasti. Meillä on neljä erilaista, joista kaksi on Rompulle jo ihan helppoja, kolmas melkein hallussa ja neljättä ei olla vielä lainkaan kokeiltu.

Remulla taas toimii paremmin hyvä-sana. Olen jätkänkin ehdollistanut - tai ainakin yrittänyt - naksuttimelle, mutta jotenkin se ei oikein ole Remun juttu. Nopeasti sanottu hyvä-sana sen sijaan toimii paljon paremmin. Muutenkin tuntuu, että oma-aloitteinen toiminta on jätkälle paljon vaikeampaa kuin Romeolle. Remu tekee kyllä hirveän mielellään kaikkea, mutta esim. noissa aktivointipeleissä se on aivan surkea, kun se vaan tuijottaa mua :-D

Senpä takia olen nyt opettanut Remulle käden kosketusta kohteena. Se alkaa nyt sujua pikku hiljaa. Katsekontaktin tarjoaminen ei sinänsä ole huono tapa toimia ongelmalliseksi koetussa tilanteessa, mutta koska tiedän, kun olen sen niin monta kertaa nähnyt, että tuo koira osaa ajatella ja jopa hyvin monimutkaiselta tuntuvia asioita, niin yritän saada sitä puolta esiin hieman enemmän myös koulutushommissa. Ehkä tokostakin siten saisi jätkän mielestä vähän kiinnostavampaa, vähän samoin kuin Romeon mielestä on kiva opetella temppuja, mutta ei tokoa.


Remun kanssa on nyt otettu työn alle merkille lähetys ja kauko-ohjauksen viimeinen asento eli seisominen siten, että se sujuisi kauempaakin kuin aivan jaloissa kiinni. Lisäksi "lämppäri- ja jäähdyttelyliikkeinä" (jostain joskus opin, että aina pitäisi aloittaa ja lopettaa treenit jollakin helpolla ja valmiiksi osatulla jutulla) olen käyttänyt mm. noutokapulan pitämista ja välillä sitä on saanut jopa noutaakin. Merkille lähetykseen luin Canis-lehdestä hyviä opetusvaihtoehtoja. Niistä suoraan hylkäsin sen, jossa koira opetetaan aluksi koskemaan merkkiin, koska meillähän ongelma on ollut se, että Remusta merkkitötteröitä on kiva poimia mukaan :-D No, nyt on sitten vain opeteltu aluksi merkin taakse kääntymistä perusasennosta siten, että merkki on ihan meidän edessä. Ihan hyvin lähtenyt sujumaan.

Eilen metsälenkillä tein myös Tommy Wirenin viime kesän leirin koulutuksessa neuvomaa harjoitusta, tosin vähän sovellettuna. Eli harjoiteltiin vapaaehtoista kontaktinpitämistä, joka lähtee koiran aloitteesta. Aina kun jätkä vilkaisikin mua, sanoin hyvä ja palkkasin. Varsin nopeasti jätkä alkoi pyöriä lähempänä minua. Eipä tuo juuri eroa siitä, mitä pentuna tehtiin, mutta ehkä sitä nyt tuli tehtyä enemmän tietoisesti. Ongelma lähelläpysymisessä on kyllä oikeastaan silloin, kun kaikki koirat ovat mukana, sillä kun kaksin ollaan liikkeellä, niin Remu vahtii kyllä tosi tarkkaan, mihin menen. Mutta eihän se koskaan ole pahitteeksi vahvistaa osattujakin asioita.