Tänään teimme "yleisön" pyynnöstä kisoihinvalmistautumismielessä hyvän mielen ratoja. Tavoitteena siis oli saavuttaa uskomus omiin ja koiran taitoihin tekemällä helppoa, yksinkertaista (ja tylsää) rataa, jotta kisoihin voi lähteä luottavaisin mielin. Täytyy jo tässä vaiheessa todeta, että koiran taitoihin alkaa olla varsin vankkumaton luotto (vaikka se ei aina siltä näytä), mutta ohjaajan taidot.. huokaus..
Aluksi otettiin kuitenkin jotain aivan muuta, mikä piti sisällään pitkiä estevälejä ja vinoja lähestymisiä koostuen hypyistä, muurista ja putkista. Ja tämä, minkä piti olla se vaikea, menikin meillä kaikkein parhaiten. Vielä kaikista parhaiten se meni sitten, kun tajusin pitää suuni kiinni ja keskittyä vain ja ainoastaan vartalo-ohjaukseen. Reemu vaan on kuin peili: kaikki virheensä näkee heti. Ja virheitähän ei meillä anneta anteeksi.
Seuraavaksi oli tarkoitus tehdä sellainen hyvän mielen rata, mutta ei se ihan onnistunut, kun vähän käännettiin keppien kulmaa, että olisi kuitenkin vähän haastavampi ja toi hyppy nyt kuitenkin tuolta takaa ja sit tosta vedätte tiukasti. Noo, ei se nyt mikään ihan mahdoton ollut, ja alku menikin meillä tosi hyvin, kunnes tuli aivan täydellinen keskittymisen puute mulle. Jotenkin keskityin siihen takaakiertohyppyyn ja sit unohdin täysin, miten jatkaa muurille ja siitä eteenpäin. Ja unohdin seuraavallakin. Eikä onnistunut vielä sittenkään. Ja sit alkoi jo Remulla mennä hermo, että näytä nyt oikeesti, mikä mennään tai jos tää loppu tähän, niin palkka sit heti tässä nyt. Pieni aikalisä oli paikallaan, ja sen jälkeen taas toimi. Tai ainakin toisella yrityksellä.
Vikaksi sitten otettiin aika suoraviivainen ykkösluokan radan tyyppinen pätkä tosin yhdellä mahdollisella putkiansalla varustettuna, mutta sehän kuuluu asiaan. Joo, ekalla kierroksella 2xHYL + 5vp (otettiin vähän kontakteja uusiksi, kun Remu häiriintyi tuomari-Jonnasta). Toka kierros jotain. Kolmannella vihdoin puhdas rata. Ei nyt ihan kauhean hyvä mieli kyllä jäänyt. Päätin sitten ottaa vielä kerran tosi pikaisesti muiden jälkeen, että ehditään yhdessä lenkille. Ja kauhea kiire tuotti tarvittavan keskittymisen ja intensiteetin ohjaukseen. Hieno, nopea nolla, josta todella jäi hyvä mieli. On se vaan niin kerrassaan taitava pieni otus.
Nyt sitten istutaan sohvalla kylmäpussi polven päällä. Mä oonkin kyllä aina ollu sitä mieltä, että tyhmyydestä sakotetaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti