Tämä menee nyt tosi tylsäksi, mutta pitää heti alkuun todeta, että Reemu-koira oli eilen treeneissä todella hieno ja taitava. Ja kun minäkin olin hyvin mukana tällä kertaa, niin mikäs siinä oli treenatessa hyvässä seurassa kivoja ratoja :-D Kokeilkaapa treenata kaksi kuukautta juoksematta (ja aika monta kuukautta ennen sitä silleen varovasti juosten) niin sen jälkeen, kun pääsee oikeasti liikkumaan, niin kyllä se vaan tuntuu mukavalta. Ei sillä, opimme Remun kanssa paljon uusia juttuja niiden parin kuukauden aikana, mutta niin, on se vaan nyt hienoa, kun voi huoletta valssailla ja kääntyillä ja spurttaill.
Radan pätkissä oli teemana ohivientejä mm. putkilla ja puomilla. Ei mitään ongelmaa, yhtä ainoaa väärää putken päätä ei otettu (eikä puomillakaan käyty "turhaan"). Täytyy kyllä vakavasti miettiä, voiko tuota enää putkihulluksi sanoakaan. Putkista jätkä kyllä tykkää, mutta ei se enää säntää niihin väkisin puolesta kentästä. Vaikkakin toki edelleen irtoaa oikein hienosti, kun antaa luvan eli itse on syytä olla tarkkana, miten ohjaa ja minne. Tällä kertaa esteetkin pysyivät pystyssä, eikä rimoja tainnut putoilla yhtään. Viime kerrallahan nurin meni muurin koko keskiosa ja muistaakseni ainakin yksi hyppy johteineen.. Tekevälle sattuu. Muutenkin meidän menossa oli nyt sitä sulavuutta, vauhtia ja yhteistyötä, mistä tulee sellainen onnistumisen olo, että jospa aina pystyisi menemään niin. No, enköhän ensi viikolla taas putoa maan pinnalle ja totea, että mitäs jos palattaisiin ihan perusteisiin.
Treenien aloittaminen hiukan venyi, kun meillä oli vierailevina tähtinä Pirkko-heeleri 11 viikkoa ja Ilona-parsonin 6 viikkoiset pennut. Remusta pennut ovat aina nii-in ihania, aivan vastustamattomia suorastaan. Hirmu nätisti jätkä katsoi parsonin pentuja, jotka istuivat sylissä, ja Pirkon kanssa olisi vähän voinut leikkiäkin. Ikävä kyllä pentupaineihin Remua ei huolittu mukaan, kokoero kun oli aika valtava ja pienet pennut vähän arastelivat isoa koiraa (Remu ei oo kyllä ikinä ollu niin pieni ;-) ). Toinen parsoneista olikin muuten aikas hurjantuntuinen tytönalku. Kun Remu tunkeili nenänsä kanssa neidin mielestä hieman liikaa, tuli sieltä reipas komennus murahtaen, että menetkös siitä kauemmaksi. Ja Remuhan peruutti heti silmät pyöreinä ja katse sivulle käännettynä :-D Treenien jälkeen käytiin lenkillä Kertun ja Niilon kanssa. On se vaan kumma juttu, että vastakkain jos tullaan kävelyllä jonkun koiran kanssa, niin heti pitää yrittää tuijotella ja ärähdellä, mutta lenkillä, kun siis kävellään samaan suuntaan, voi käydä kenen kanssa vaan, eikä toimeentulemisessa ole mitään ongelmia. No tätähän olen ihmetellyt ennenkin ja yhä se vaan jaksaa ihmetyttää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti