Pihatöitä ja agilitya

Olipa mukava päivä eilen. Ensin ulkoilimme koirien kanssa monta tuntia pihatöiden merkeissä ja sen jälkeen lähdimme Reemun kanssa agitreeneihin. Ilma oli jo tosi keväinen ja lämmin (tuli ihan kunnolla hiki, kun levitin lunta isoista kasoista pitkin pihaa sulamaan). Sani otti antaumuksella aurinkoa vaihtaen välillä vain kylkeä ja paikkaa. Romeotakin alkoi lopulta väsyttämään niin, että siinä vaiheessa, kun huutelin koiria sisälle, ei herraa näkynyt eikä kuulunut. Kiersin koko pihan, kaikki ulkorakennukset ja lopulta viereisen aidan ulkopuolella olevan mäenkin Romppua huudellen. Ehdin jo soittaa apuvoimiakin etsintään, kun mun piti päästä lähtemään treeneihin. Lähdin kuitenkin vielä kerran kiertämään pihaa, ja löytyihän se koira sieltä. Se vain vetele hirsiä niin sikeästi, että heräsi vasta, kun olin vieressä ja sittenkään se ei huomannut mua, vaan säntäsi suoraan takaovelle ilmeellä, hei mua huudetaan. Että silleen, vanhuus iskee..

Illalla oli siis ohjelmassa agilitytreenausta Jari Suomalaisen ohjauksessa. Päätin mennä Remun kanssa möllien rataa, koska se oli lyhyempi ja sisälsi vähemmän pyörimistä ja lujaa juoksemista. Myönnän siis, että valitsin helpomman ratkaisun, mutta ehkä se nyt oli tällä kertaa ihan hyväksyttävää olosuhteet huomioon ottaen. Nyt otin kuitenkin ekan kerran leikkauksen jälkeen radan juosten (okei, hölkäten), eikä tuntunut yhtään pahalta - tänäänkään. Varoin kuitenkin vähän eli tiukat kääntymiset jätin suosiolla pois, mikä tietenkin ohjaukseen vaikutti jonkin verran. Rataa en jaksa tähän piirrellä, sanotaan vain, että aika perusharkkaa, helpompaa kuin mitä me yleensä tehdään. Remu teki omalla tasollaan, minä olin koko ajan myöhässä (yllätys, yllätys).

Se olennaisin neuvo, mikä saatiin ja minkä yritän pitää jatkossa mielessä, liittyi koiran vahvuuksien hyödyntämiseen. Koska Remun vahvuuksia ovat irtoaminen ja nopeus erityisesti suorilla ja heikkoja kohtia tiukat ja nopeat käännökset, niin radan suorittamisessa pitäisi ottaa tämä huomioon. Mahdollisissa kohdissa valita se ehkä vähän pidempi, mutta koiran etenemisen suoraviivaisemmaksi tekevä reitti, joka Remulla todennäköisesti on nopeampi kuin lyhyempi, mutta tiukan käännöksen vaativa tie. Remun saa toki kääntymään pienestikin, kun vaan ennakoi tarpeeksi (ja vielä vähän lisää) ja vähentää vauhtia reilusti ennen estettä. Tässä esimerkiksi kohta eiliseltä radalta, jossa Remu kannattaa ohjata punaista tietä pitkin, vaikka jollakin toisella koiralla matka hypyltä 4 hypylle 5kannattaisi ottaa toiselta puolen (violetilla).

Täytyypä jätkää vielä vähän kehaista muutenkin. Päivällä pihassa ollessamme Remu-Eemeli antoi melkein kaikkien autojen mennä ohi ilman, että niiden kanssa piti ottaa sadan metrin pikajuoksukilpailu. Sen yhdenkin kohdalla pääsin keskeyttämään kisan puolivälissä. Treeneissä lämmittely- ja jäähdyttelylenkit menivät rauhallisesti ilman hihnanvenytysyrityksiä. Jätkä jopa tarjosi vähän väliä kontaktia, että tehtäiskö jotain, jooko. Autossa jätkä malttoi hienosti istua poistulolupaan asti, vaikka takaluukun ovi oli auki ja pihassa muita koiria leikkimässä (häkki olis silti kiva..). Omissa treeneissä olen välillä antanut jätkän juoksennella kentällä ennen rataa tai palautteen annon aikana, mutta nyt pidin sen koko ajan käskyn alla (olen huomannut, että kaikki ihmiset eivät arvosta syliin pyrkivää 23 kilosta roikaletta - varsinkin kun se hyppää lujaa mahaa vasten etutassut edellä). Tarkkaavaisuus ja maltti pysyivät hienosti yllä koko meidän 20 minuutin vuoron ajan. Joten treenit olivat siis siltä osin oikein onnistuneet, vaikka mun ohjaus oli ihan hävettävän kadoksissa suurimman osan ajasta. Ja jos Remuun vaikuttaa positiivisesti se, että se tietää koko ajan olevansa "töissä", niin kyllä se itsellekin tuo varman olon, kun tietää, että koira on hyvin kuulolla ja käsissä myös siirtymät ja odotusajat. Varsinainen hyvän käytöksen kultainen päivä siis. Ilmeisesti kurinpalautuskuuri on purrut. Tai sit se on kipeä, vaikka mitään oireita ei kyllä ole..