tiistai 27. huhtikuuta 2010

"Wanna-be-bordercollie" agiliitämässä ja leikkisetänä

Eilen viimeisissä talvikauden treeneissä Remu esitti jälleen kerran sisäisen bordercolliensa siivittämänä varsin hienoa ja tarkkaa menoa. Ekan radan ekaa/tokaa yritystä lukuun ottamatta mäkin olin suht hyvin mukana. Ei niistä sen enempää, joskus voisi nähdä vaivaa ja piirtää ratoja tännekin, mutta se kerta ei ole tänään.. Treenien jälkeen tämä "wanna-be-bordercollie" -springeri muuttuikin sitten lössykäksi leikkisedäksi, joka oli aivan lääpällään raisuun Pirkko-pentuun, ikä 12 viikkoa. Harmi, että kamera jäi kotiin! Reemun mielestä oli aivan paikallaan maata maassa välillä pää pystyssä ja välillä aivan kyljellään retkottaen pennun kiipeillessä päällä ja tutkiessä epäilemättä pienen pennun näkökulmasta jättiläiseltä vaikuttavaa hapsuista ja luppakorvaista kaveria.Tämän jätkän kanssa ei ainakaan tarvitse pelätä, että se tekisi pennuille mitään pahaa.

Syksyllähän mietin tavoitteita talven treenaukselle ja nyt voisi olla hyvä hetki tarkastaa, mitä silloin oli pielessä ja onko mikään korjaantunut..

1. A:n alastulokontakti - on nykyään varsin hyvällä mallilla. Pysähtyminen 2on2off onnistuu namialustan kanssa aina, ja nyt muutamien "kokeilujen" jälkeen uskaltaisin sanoa, että myös ilman alustaa.

2. Puomin alastulokontakti - puomilla sama kuin A:lla.

3. Alut eli jos en heti pääse vauhtiin mukaan, niin onnistuneen suorituksen voi unohtaa, mutta jos kolmella ekalla esteella menee hyvin, niin yleensä loppukin menee ihan kivasti - tässä on edelleen paljon paljon kehittymistä eli eilen viimeksi totesin, että alut ovat hankalia - varsinkin mulle ja erityisesti se treenien (kisojen?) eka rata.

4. Pienemmät kaarrokset (ei siis metrien pituisia loikkia hypyiltä ennen kääntymistä) eli käytännössä ennakointi, kääntyminen aikaisemmin oikeaan suuntaan - ainakin ajatuksen tasolla on edistytty eli tiedän teoriassa, mitä pitäisi tehdä, mutta käytännössä se onnistuu hieman vaihtelevasti. Takaa ohjattaessa ennakointi toimii paremmin.

5. Takanaleikkaukset varmemmaksi - takanaleikkaukset ovat tällä hetkellä yksi meidän vahvimmista puolenvaihto/kääntymistekniikoista

BONUS Ylipäätään ohjauksen sujuvuus ja varmuus - on parantunut paljonkin, mun huitominen on vähentynyt ja ennakointi lisääntynyt, mutta paljon on vielä opittavaa..

Eli jatkossa panostamme kontaktien vahvistamiseen ja edelleen ohjauksen sujuvuuteen ja mun radanlukutaitoon. Tylsä taas toistaa, mutta koira osaa, kunhan vain kartturikin pysyisi matkassa mukana.. Ensi viikolla aloitammekin sitten uudessa ryhmässä uuden kouluttajan ohjauksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti