3, 2, 1.

Siinä Remun tämän vuoden tokokokeiden palkintosaldo. Tänään sprinkkumestaruuksissa jätkän laskukyky toimi paremmin kuin edellisessä kokeessa, jossa ykkösestä jäätiin puolitoista pistettä. Nyt ylitettiin ykkösen raja kahdella pisteellä, ylimääräistähän ei tehdä :D Tuloksena siis ALO1 162 p., sij. 3/10. Tuomarina oli Harri Laisi.

Pisteet:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 10 - loistosuoritus jätkältä, joka pysyi paikallaan vaikka kaverit kaikkosivat vierestä. Ohjaajalle kyllä ehti tuskanhiki nousta ;)

Seuraaminen kytkettynä 8 - perus-Reemua eli tiivimpää pitäisi olla

Seuraaminen taluttimetta 8 - perus-Reemua tämäkin. Joku olisi voinut muuten muistuttaa mua, että hitaammin on paremmin.. Mistä se kiire muka taas tuli?!

Maahanmeno seur. yht. 9 - nousi istumaan vasta toisella käskyllä, muuten siis hieno

Luoksetulo 9 - tulen kun ehdin, kun et kerran tempaisekaan lelua esiin.. tuomari kommentoi, että olisi voinut tulla lähtövauhdilla loppuun asti. Niimpä..

Seisominen seur. yht. 10 - kerrankin onnistui kokeessa :)

Estehyppy 0 - hyppy piti ensin haistella ja sitten kurkata taakse, sen jälkeen sen pystyi oikein mallikelpoisesti hyppäämään ja seisomaan sen takana.

Kokonaisvaikutus 9

Virtaa, virtaa, virtaa. Sitä pitäisi saada koiraan lisää tokokentällä. Oli meinaan pikkasen erilainen koira käsissä keskiviikkona, kun jätkis pääsi tuuraamaan Roopea agilitytreeneihin.. Ja on tuo ollut tokotreeneissäkin viime aikoina reippaampi kuin tänään kokeessa.

Mutta nyt siis AVOon seuraavaksi. Tämän päivän kokeen paikallamakuut kun taas muistuttivat, miksi alokasluokasta on parempi siirtyä heti eteenpäin..

The Paimenkoira

Neljäs kerta lampailla ja pikku bordensolliella oli joku iso lamppu päässä syttynyt edellisen kerran jälkeen. Tipsteri tiesi nimittäin nyt, mikä on homman juju: mamma jää tälle puolen, Tips menee toiselle puolelle ja lampaat jää siihen väliin. Että pikkujätkä oli hieno otus :-) Mä en tiedä paimennuksesta juuri mitään, mutta Tips näyttää kyllä tietävän :-D Ja jätkä ei yhtään yrittänyt hyökkäillä lampaita kohti, reuhuta tai säntäillä, vaan piti oikein hyvän välimatkan ja oli koko ajan keskittynyt tekemiseen. Saatiin muutama hyvä kuljetus tehtyä ja Tips hienosti meni itse maahan, kun lampaat pysähtyivät. Kovin voimakkaasti se ei niitä vielä uskaltanut painostaa, joten välillä oli hieman vaikeuksia saada elikoita liikkumaan, mutta idea oli pikkukoiran päässä aivan selvä. Ja mikä vielä hienointa, niin Tipsillä pysyi myös korvat auki ja se hienosti reagoi käskyihin. Välillä kävin pikkukoiraa silittämässä ja kehumassa, kun se hienosti laittoi maahan lampaiden taakse, mutta jätkis oli ihan sen oloinen, että äläs nyt häiritse, vaan hoida se oma hommas siellä toisella puolella :-D

Koska oikea kamera ei ole koskaan silloin mukana, kun pitäisi olla, niin yllä oleva lyhyt pätkä on kuvattu kännykän kameralla (minkä kyllä huomaa laadusta, kun ei toi mun luuri mikään uus ole). Mutta kiitos Tainalle, että on edes jotain todistuaineistoa :)

Mitäs muuten sitten on tällä viikolla tehty? Treenattu, treenattu ja kastuttu..  Keskiviikkona oltiin agitreeneissä porukalla eli mukana Roope, Remu ja Tip. Kaikki pääsi agiliitaamaan, Remukin. Roope oli kuten aina hieno koira ja kontaktit oli tosi hyvät. Remu teki takanaleikkausharjoitusta ja sillä oli superkivaa, mikä sen liitelyssä riittää (meni se oikeesti aika hyvinkin). Tip harjoitteli mutkaputkea ja mutkaputki + hyppy -yhdistelmää ja erityisesti putken edessä istumista ja luvan odottamista. Kastuttiin.

Torstaina oli tokoilupäivä, tosin vain yhdillä treeneillä tällä kertaa. Reemus osasi aivan mainiosti seistä seuraamisesta, vaikka kuinka yritettiin sitä sekoittaa tekemään virhe ;-) Paikallaistuminen ryhmässä oli aika haastavaa, sitä pitäisi muistaa treenata. Tips harjoitteli sivussa vähän seuraamista ja paikallaistumista. Lopuksi käytiin lenkillä tuttujen walesipoikien kanssa, ihan ilman mitään rähinöitä :) Kastuttiin taas, tällä kertaa oikein kunnolla.

Asenne ratkaisee :-D

Kiitos kuvista Katille ja Paulalle!

Pikkuista vaille tokokoira

Suunta on nouseva eli kevään kolmosen jälkeen Reemus tokoili tänään kakkosen. Eikä ollut paljosta kiinni, että olisi tullut ykkönen, sillä pisteitä kertyi 158,5 eli vaivaiset puolitoista pistettä jäätiin ykkösestä. Meille tuntuvat nämä pikkuista vaille tulokset olevan tyypillisiä: keväälläkin se kolmonen oli pistettä vaille kakkonen ja yksi vähän vajaa ykkönenhän Remulla on jo ennestään..

Hienolla fiiliksellä jätkä veti koko kokeen läpi, joten tyytyväinen täytyy olla. Ohjaaja vaan olisi voinut varmistella ja näyttää liikkeestä seisomisessa käsimerkin, mutku.. Se on treeneissä kyllä toiminut viime aikoina ilmankin. Tuomarina oli Salme Mujunen, koe oli Takut ry:n järjestämä ja sijoitus oli 5/10.

Alla vielä pisteet. Kommentteja en halunnut liikekohtaisesti, kun kerran sai valita, että tehdäänkö putkeen vai höpötetäänkö välissä. Lopussa tuomari totesi jotenkin näin, että seuraamisen liikkeelle lähtöjä pitäisi treenata ja että koira tekee iloisesti ja motivoituneesti töitä.

Luoksepäästävyys 10 - istui sivulla koko ajan, siis ihan aikuisten oikeesti istui paikallaan :D

Paikalla makaaminen 10 - hienon hieno :)

Seuraaminen kytkettynä 8 - sellaista perus-Remua

Seuraaminen taluttimetta 8 - mun mielestä parempaa kuin hihnassa, mutta edelleen aika perus eli saisi olla tiivimpää

Maahanmeno seur. yhteydessä 10 - Remun bravuuri :)

Luoksetulo 8,5 - huono Remuksi. Tuli hitaasti ja haistellen (luoksetulo oli juuri paikkamakuun kohdalla, liekö sitten ollut hyviä hajuja). Harmin harmi, koska tämän Reemus osaa ja tästä olisi helposti saanut ne puolitoista puuttuvaa pistettä..

Seisominen seur. yhteydessä 0 - meni maahan

Estehyppy 8 - kolautti vähän estettä ja otti pari askelta seisomisessa, mutta mun mielestä aikas hyvä - varsinkin treenimäärään nähden ;)

Kokonaisvaikutus 9

Kolmisen viikkoa treeniaikaa seuraavaan kokeeseen :)

Treeniä, treeniä, treeniä

Tokotreeniä nimittäin. Tällä viikolla jo kahdesti ohjatuissa treeneissä, kentällä omatoimisesti kerran ja kotipihassa kaksi kertaa. Ja on vasta perjantaina, eikä tänään edes olla vielä treenattu :-D Reemuskin alkaa pikku hiljaa innostua, ja Tiphän nyt on aina ja kaikesta innoissaan, jos siihen kaikkeen vain jotenkin liittyy ruoka ja/tai lelut.

Remu on valmistautunut syyskuun kahteen kokeeseen. Saapa nähdä kuinka käy.. Kyllä se nimittäin kotona osaa ;-) Ja omalla kentällä myös, mutta mutta.. Jos joku tuottaa ongelmia niin motivaatio, vaikka se on kohentunutkin. Liikkeistä kysymysmerkkejä ovat seuraaminen ja hyppy. Myös luoksetulo on takunnut tällä viikolla. Vauhtiluoksetulojen harjoittelu on tuottanut sikäli tulosta, että vauhtia on, mutta nyt ei aina tullakaan ihan loppuun asti perusasentoon.. Siihen siis vielä muistutusta, samoin liikkeestä seisomiseen ja seuraamisen liikkeelle lähtöihin. Paikallamakuissa jätkä on viime aikoina ollut aivan pro (kop, kop..), vaikka häiriötä on ollut välillä runsaastikin.

Tipsteri on harjoitellut mm. paikallaoloa, seuraamisen alkeita eli perusasentoa ja kontaktin pitämistä. Hienosti onnistuu myös häiriön alla :-) Samoin kaket istu-maahan alkaa olla hienosti hallussa. Seuraavaksi pitäisikin alkaa seisomisen harjoittelu. Agiliitoa ei ole (vieläkään) juuri treenattu, vaikka pikkukoira on jo ylittänyt maksikoiran rajan, vaan on keskitytty harjoittelemaan arkitottelevaisuuden ja tokon perusteita. On pikkujätkä sentään putken ja pussin mennyt pari kertaa ja osaa kiertää puun lähetettäessä. Ja kerran taidettiin treenata yhdellä hypyttömällä hypyllä. Kiirehdimme hitaasti, ainakin pikkukaveri osaa jo istua lähdössä hypyn takana paikallaan. Siitähän se lähtee ;-)

Kisamenestystä ja retkeilyä

Hieno viikonloppu takana. Eilen onnistuimme Roopen kanssa vihdosta viimein tekemään puhtaan radan kisoissa, mikä riitti nollavoittoon ja pienelle valkoiselle tuli menolippu kolmosluokkaan. Ja oli vielä oikeasti hieno rata ja hyvä fiilis vetää :) Hieno Roope!

Kisoista suuntasimme Remun ja Tipsin kanssa Helsinkiin kyläilemään. Ilta sujui mukavasti, Tips kokeili kaikkia Remun Veikka-iskän leluja, joista se kovaäänisin oli tietysti paras. Lenkillä nähtiin aikas paljon meidän tavallista iltalenkkiä enemmän koiria ja lapsia. Hyvää treeniä sekä Reemulle että Tipille.. Hissikin oli aluksi Tipstin mielestä jänskä, mutta jo kolmannella kerralla sinne mentiin reippaasti ja otettiin kaunis istuma-asento hissin perältä.

Sunnuntaiaamuna ei nukuttu pitkään vaan jo heti yhdeksän jälkeen lähdettiin retkeilemään. Ensin pikku kävely metroasemalle, jossa sekä isojätkä että pikkujätkä pääsivät elämänsä ensimmäistä kertaa metroon (lentokoneellahan kumpikin on kyllä matkustanut ;) ). Reemun mielestä se oli huippujänskää - positiivisella tavalla. Metron ovet olivat tosi kiinnostavat ja ikkunasta oli kiva katella. Tyhmä vaan kun ei saanut kiivetä penkille, että olis nähnyt vielä vähän enemmän. Tipsiä vähän ihmetytti, mutta tyynesti kakarakin matkustuksen otti.

Keskustassa käveltiin taas pikkupätkä seuraavalle kulkuneuvolle, joka oli laiva Suomenlinnaan. Matkalla ohitettiin torin ruokakojut, joille Tipsteri olisi mielellään poikennut. Aamupalasta oli kuitenkin jo ainakin puolitoista tuntia.. Laivaa odotellessa pojat poseerasivat japanilaiselle turistille, joka ryntäsi jostain kameransa kanssa, kun olin ottamassa pojista kuvia. Alla muutama esimerkki. "Joku" ei oikein vielä hallitse poseeraamista :D Taisivat pojat päätyä muutaman muunkin kameran muistikortille päivän aikana. Eikö niillä oikeasti ole Japanissa koiria :/ Ja Suomihan on pieni maa, sekin tuli siinä odotellessa taas todistettua ;D

Remu oli ihan yhtä innoissaan laivasta kuin metrosta. No, Reemu oli siis koko päivän aivan superinnoissaan kaikesta, näkeehän sen ilmeestäkin kuinka hauskaa oli :) Tähän asti Remu on toimittanut laivakoiran virkaa vain pienessä veneessä, mutta olisihan hänestä laivakoiraksikin ;)

Tipsin mielestä tämä nyt oli varsin kummallinen matkustustapa, ehkä jopa hieman epäilyttävää touhua. Hetken tuumauksen jälkeen pikkukoira oli kuitenkin ihan kotonaan myös laivassa.

Suomenlinnassa kierreltiin muutama tunti ihmettelemässä taloja ja linnoituksia, pimeitä (ja ihanan viileitä!) käytäviä, merta ja hanhia, välillä istuskeltiin kahvilla ja koirat ottivat pienet päikkärit. Yksi oikea nuorisohuligaanikin koettiin :( Ihan kyllä oikeasti ihmetyttää, että mistä niitä tulee (no sekin selvisi, kun porukan aikuista kuunteli.. vaadin lapsiajokorttia!). Kurja vaan sekä Tipsille että Reemulle, joista molemmat suhtautuvat poikiin (Remu nimenomaan poikiin) jo valmiiksi epäluuloisesti. Onneksi reissuun mahtui hyviäkin lapsikokemuksia :)

Suomenlinnasta taas laivalla takaisin Kauppatorille, josta suunnattiin vielä Espan puiston kautta Stockalle. Porukkaa oli ihan kivasti, mutta eihän se meidän maalaispoikia haitannut. Stockalla pyörähdettiin koiratarvikeosastolla, Tipsti olisi lasten tapaan halunnut kaikki lelut ja herkkuja ;) Sitten vielä erinäisten rappusten ja hissien kautta metrolle ja takaisin majapaikkaan. Varsinkin Tips oli kyllä aivan rättipoikkiväsynyt näin kokemusrikkaan ja pitkän päivän jälkeen. Menihän retkeen kaikkiaan kuutisen tuntia. Uni maistuikin heti iltapäiväruuan jälkeen ja koko kotimatkan, joten kotona jaksoikin taas jatkaa leikkiä entiseen malliin..

Mikäs tälläisten kanssa on retkeillessä :D Molemmat ovat kyllä superhelppoja matkustuskavereita. Kaikki käy, eikä mikään pelota. Paikallaan osataan odottaa rauhassa silloin kun tarvii ja eteenpäin mennään silloin kun kuljetaan. Oli kyllä tosi kiva kaupunkileiri, kiitokset järjestäjälle ;)

Remu-Eemeli ja Tipsteri-Huligaani

Majakka ja perävaunu, joista perävaunu ottaa majakkaa aika huimaa vauhtia koossa kiinni. No nyt ehkä tuntuu, että kasvu olisi vähän hidastunut. Painoa Tipsterillä on noin 10 kiloa, joten kyllähän siinä se puolet aikuispainosta alkaa ollakin.

Blogissa on ollut koko kesän hiljaista eli oikeassa elämässä on ollut sitäkin kiireisempää. Aamulla koirien ruokkimiset ja ulkoiluttamiset, siitä töihin ja töistä suoraan jatkamaan ulkoiluttamista ja leikkimistä. Plus tietenkin omakotitalossa riittää hommaa muutenkin. Lisäksi jotta pikku kaverista ei tulisi maalaiskoiraa siinä sanan huonoimmassa merkityksessä, niin illat ja viikonloput on myös ahkerasti vierailtu siellä sun täällä. Ja koska omat koirat ei tietenkään riitä (koska niissä ei ole yhtään agilitykoiraa tällä hetkellä..), olen viikonloppuisin käynyt Roopen kanssa tekemässä huippuhienoja yhden virheen ratoja ;-)

Reemu-Eemeli on harrastanut mejäilyä ja tokoilua, jälkimmäiseen lisääntyvää innostusta osoittaen. Reemuhan osaa, kun Reemu vain viitsii. Nyt hän on vähän enemmän viitsinytkin, kun palkkana saattaa olla putken tai rimattoman pikku ratapätkän suoritus, tai kaninkarvalelu. Viime syksystä on siis toivuttu hyvin, mutta agiliitokoiraksi Remusta ei enää ole. Heinäkuussa kävimme vetäisemässä seuramestaruuksissa radan V&V-sarjassa eli vammaisissa ja veteraaneissa. Olis se vaan niin kivaa Reemun kanssa, että aina on kuin veistä käännettäisiin haavassa :(

Tipsteri opettelee innokkaasti sekä agilityn, tokon että jäljen alkeita, mutta enimmäkseen ihan arkitottelevaisuutta ja eri paikoissa olemista ja leikkimistä. Naperon keskittyminen ja into töiden tekemiseen on kyllä jotain ihan uskomatonta. Aika hurmuri jätkä tämä Tippi-Tappi-Tipsteri ;-)