Tänään Remu osallistui Hausjärvellä näyttelyyn vaatimattomalla menestyksellä. Tuomariksi jouduttiin edellisenä päivänä vaihtamaan Saija Juutilainen, jolta Remu sai EH:n syksyllä Jyväskylän näyttelyssä. Tuomarin linja piti hyvin, sillä laatuarvostelun tuloksena oli jälleen EH. Sijoitus käyttöluokassa oli toinen. Arvostelu oli seuraavanlainen:2,5 v. hyvä runk. ja luust. hyvin urosmainen kokonaisuus. Urosm. hieman voimakaskalloinen pää. Hyvä purenta. Hieman kookkaat korvat. Kaunis kaula ja ylälinja. Kulm. voisi olla paremmat ed.&takana. Kauniit vahvat käpälät. Hyvä karvanl. ja väritys. Liikkuu mielell. säilyttäen hyvin ylälinjansa mutta askelpit. voisi olla parempi. Mukava luonne.
Isoista korvista, joilla voisi vaikka lähteä lentoon, tuli kommenttia myös kehässä. No, kovastihan tuo vaikuttaisi lentoon yrittävän vähän siellä sun täällä. Ehkäpä se nyt paljastui se Remun salainen agiliitoase ;-) Niukoista kulmauksista olen kyllä toista mieltä, mutta onhan tuossa arvostelussa muitakin hyvälle agilitykoiralle sopivia ominaisuuksia kuten vahvat käpälät ja kaunis ylälinja. Askelpituudenkin olisimme voineet mieluummin esittää viereisellä agilitykentällä, jossa liikkumisen tempo olisi ollut jotain aivan muuta :-D Suurin anti tältä reissulta olikin tuttujen tapaaminen, ja Remukin pääsi nuuhkuttelemaan mm. puolisiskoaan Vinkaa ja Kerttu-neitosta.
Sitten näyttelemisestä oikeaan elämään. Tokoa treenasimme torstai-iltana. Lähinnä otimme seuraamista ohitusten muodossa, kaukoja ja liikkeestä maahanmenoa sekä lopuksi lyhyen paikallamakuun. Varsinkin kaukot ja liikkeestä maahanmeno olivat todella hyviä. Seuraaminenkin ihan ok, kun alun sähläyksestä ja nuuskimisista päästiin. Tämä minun pitäisi muistaa myös kokeessa eli että koiraa on syytä valmistella ja "lämmitellä" runsaasti, jotta se saa kunnon draivin päälle.
Treenien jälkeen kävimme Johannan ja Oivan kanssa lenkillä. Jännä juttu, että vaikka esim. näyttelyissä Remu ärisee muille lähelle tuleville uroksille, voimme kyllä hyvin käydä Oivan ja myös Börjen kanssa lenkillä, eikä silloin ole mitään ongelmia, vaikka koirat välillä kulkevatkin lähekkäin tai haistelevat samaa kohtaa. Mahdankohan itse käyttäytyä jotenkin niin eri tavalla eri tilanteissa? Toisaalta eihän Remua agitreeneissäkään vieraat samanikäisetkään urokset häiritse eikä se lähde niiden kanssa haastamaan riitaa, jos ne eivät sitä lähesty. Ilmeisesti jätkällä on oma kaksi kertaa kaksi metriä kokoinen liikkuva tontti, jolle ei muilla uroksilla ole asiaa..
Perjantaina oli agilityn vuoro. Tehotreenasimme kontakteja varsin mielikuvituksettomilla hyppy-keinu-hyppy-A-hyppy-puomi-hyppy -tyyppisillä pätkillä, joissa välillä otin johonkin väliin putken vauhtia kiihdyttämään (tai lähinnä koiraa kiihdyttämään, vauhti on suunnilleen sama sata lasissa koko ajan..). Olin tyytyväinen, virheitä ei tullut. Toki A:lla ja puomilla oli namilätkä, mutta läpinäkyvä ja pieni (kermaviilipurkin läpinäkyvästä muovikannesta leikattu). Lisäksi mm. puomilla Remu vaihtoi alastulon puolivälissä raville lähes joka kerta, mikä huomattavasti lisää suoritusvarmuutta, kun alas ei tulla pitkällä laukka-askelella. Samalla treenasimme rauhallisia lähtöjä (vinkujauikuttajat eivät pääse radalle..). Ja otimme sitten kyllä lopuksi vielä kivan ratapätkän, jossa oli takanaleikkauksia ja lähetyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti