Eilen osallistuimme Remun kanssa agilitytuomari Johanna Wütrichin koulutukseen. Treenit pidettiin Eteläpuistossa eli olivat samalla meille kevään ekat ulkotreenit. Olikin todella kiva ilma treenata, ja kyllä ulkona muutenkin on niin paljon mukavampaa. Vaikka vahdinkin koko ajan silmätarkkana, ettei yksikään lokki, varis tai pulu ollut lähettyvillä (tai jopa radalla kuten joskus on käynyt!). Remu ei niitä kyllä noteeraanut lainkaan.. Jotenkin mulle on jäänyt päähän sellainen ihmeellinen uskomus, että koira yrittää koko ajan karata radalta, mitä se ei kyllä oikeasti edes mieti. Ikävä kyllä se vaikuttaa aivan liikaa myös mun ohjaukseen.
Joten siinähän siihen tuli sitten jo vihjaistuakin. Ohjauksellisesti treenit meni aivan penkin alle. Koira saattaa olla kisavalmis, mutta mä en.. Harjoituksissa treenattiin erityisesti tiukkoja paikkoja eli ns. tärppipaikkoja. Ne nyt ei meille niin suurta vaikeutta yleensä ole tuottanut, vaan kyllä yleensä ja nyt erityisesti vaikeutena on ihan se eteenpäin meneminen :-S Tullut vissiin vähän turhan paljon taas viime aikoina treenattua nimenomaan noita ahtaita paikkoja ja käännöksiä. Ja kouluttajakin kyllä totesi, että ykkösluokka tulee varmaan teille oleen se vaikein.. En ole vielä(kään) saanut aikaiseksi ladata sellaista hienoa piirto-ohjelmaa, joten radat jää nyt valitettavasti julkaisematta täällä.
Jos nyt sitten jotain hyvääkin yrittää keksiä, niin Remuhan oli oikein hieno. Puomin kontaktit sujuivat hienosti joka kerta. Jätkä sai myös kehuja hyvästä hyppytekniikasta ja tiukoista käännöksistä. Sekä siitä mielettömästi innosta, mikä sillä on agilitya kohtaan. Harjoitukset olivat oikein hyödyllisiä ja mukavia, ja kouluttaja tosi mukava. Ja nyt sitten tiedetään, mitä treenataan..
Tuttu tunne! Miusta tuntuu vähän siltä etten ikinä tuu olee valmis kisoihin, ja saa Tiina unohtaa sisarusparven AgiRotu-joukkueen tältä kesältä, siis ainakin kilpailevien sarjasta =) Eilen meni treenit vaihteeksi loistavasti kun hiottiin yksityiskohtia. Mutta sitten kun on pidempää rataa niin epätoivo iskee. Ja sit se että treenataan jatkuvasti sisällä niin en usko että Tarmo pysyisi ulkona edes radalla... *huokaus*
VastaaPoistaTänään olis taas yhdet mölli-kisat Ojangossa, mutta kynnys mennä edes sinne on aika kova. No, onhan tässä vielä monta tuntia aikaa miettiä.
PS. Ihan perus Paintilla mie ainaskin niitä ratojen kuvia piirtelen, ei siihen sen hienompaa ohjelmaa tarvii ;)
Täällä kamppaillaan myös tuon karkaamistunteesta eroon pääsemiseksi. Harmittavan usein tulee ohjattua Paavoa "koppakuoriaisasennossa" ja sen takia koira ehtii sinkoilla vähän minne sattuu :D
VastaaPoista